perjantai 28. elokuuta 2015

Siivouspäivä fengshui-tyyliin - Divaani 9/2015

Divaani-lehti julkaisi elokuussa 2015 tunnejuttuni vanhan suhteen fengshui-jämistä. Tai kuten lopullinen versio on otsikoitu, "Siivouspäivä fengshui-tyyliin".

Fengshui-konsultiksi opiskeleva Virpi Karjalainen tajusi, että vanha parisuhde kummittelee kodin tavarakasoissa yli kymmenen vuotta eron jälkeen.

Luulin, että olin tehnyt tilit selviksi pitkäaikaisen parisuhteeni osalta. Olihan erosta jo 14 vuotta, ja minulla oli uusi heila: hän asui Euroopan toisella laidalla, joten elimme etäsuhteessa. Se tosin vaivasi, että vuosi toisensa jälkeen kului, mutta yhteistä arkea ei päästy jakamaan. Aina kun suunnittelimme yhteen muuttoa, tuli esteitä onnen tielle. Mietin monesti, missä on vika.

Kun sitten hurahdin fengshuihin ja päädyin tutkimaan kotini energioita, asia alkoi valjeta. Ehkä olin alitajuisesti jämähtänyt vanhaan. Kodissani taisi olla vääränlaiset, menneeseen sitovat energiat - eli käytännössä vanhan parisuhteen aikaista tavaraa. Paljon. Olin säilönyt kaikkea mahdollista ex-mieheen ja päättyneeseen suhteeseen liittyvää. Kuten rakkauskirjeitä ja albumitolkulla valokuvia yhteisestä elämästä.

Mietin, mitä niille pitäisi tehdä? Tuntui väärältä heittää kaikki menemään; olihan kyseessä yli kymmenen vuotta elämästäni. Sinä aikana kasvoin koulutytöstä aikuiseksi. Jos deletoin sen vaiheen elämästäni, tiedänkö enää kuka olen?

Fengshui-höyrähdykseni kävi aika perinteisesti. Ensin ostin Hulluilta Päiviltä fengshuita käsittelevän kirjan. Luin sen ja kohta kannoin kangaskassit piukkana kirjaston valikoiman kotiin jatkotutkimuksia varten. Hommasin suunnistuskompassin ja kartoitin kotini ilmansuuntia bagualla. Mistä löytyy vaurausnurkka? Onko sänky aseteltu oikein? Mitä idässä sijaitsevan terveyden eteen voisi tehdä?

Alkuinnostuksen huumassa ajattelin, että olen avoin kaikelle - paitsi ei sammakoita, siihen vedän rajan. Eikä rumaa fengshui-kamaa. Sininen virtahepopatsas koillisessa, onko aivan pakko?

Tilasin Amerikan fengshui-guruilta vuosiennustukset ensin hevosen, sitten lampaan vuodelle. Selvittelin lentäviä tähtiä. Lopulta löysin itseni intuitiiviseen fengshuihin painottuneelta konsulttikurssilta. Energioiden pyörittely tuhansien vuosien takaa oli imaissut minut mukaansa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja niinpä kotini ei alkutilanteessa tosiaan ollut kuin fengshui-oppikirjasta. Suurin ongelma oli tavaran määrä. Sitä oli kerta kaikkiaan liikaa. Ja melkoisen iso osa tavarasta liittyi tavalla tai toisella ex-mieheeni. Ei auttanut kuin karsia.

“Kaikki alkaa raivauksesta ja siivoamisesta. Fengshuin tehosteet eivät toimi, jos kotona ei yhtään tehdä karsintaa. Luomme tavaroihin helposti tunnesiteitä, jotka pitää katkaista. Samalla kun luovumme jostain, annamme tilaa uusille mahdollisuuksille, myös ideoille", intuitiiviseen fengshuihin perehtynyt konsultti Kirsi Niemelä opastaa.

Kuumina kesäpäivinä luin yli 15 vuotta vanhoja musiikkilehtiä läpi ja revin nostalgisia keikka-arvosteluja talteen. Sisustuslehtikokoelmista luopuminen oli yhtä henkistä taistelua. Ex-miehen lahjoittamia paksuja englannin sanakirjoja en halunnut heittää menemään, joten revin vain omistuskirjoitukset pois.
Kun vanhoista veropäätöksistä ja palkkakuiteista oli luovuttu ja vaatekaappiin raivattu ihmisen mentävä aukko, piti tehdä selvää menneisyyteen ja alitajuntaan verrattavasta kellarista ja kaikista sinne jemmaamistani tätä-voisi-vielä-joskus-tarvita-tavaroista. Tunsin jo otteen menneestä hellittävän, hyvällä tavalla.

Seuraavaksi fengshui-katseeni osui palapeiliin. Minulla oli ollut palapeili jo lapsuuden kodissani 80-luvulla, ja myös ex-mieheni kanssa meillä oli tuo klassikko vuosikausia. Kun Ikea 2000-luvun alussa toi markkinoille päivitetyn version palastellusta peilistä, kannoin taas sellaisen kotini eteiseen. Virhe!

Sen lisäksi, että palapeili kuului menneisyyteeni, se on esineenä muutenkin epäilyttävä. Fengshui-guru Anja Banks toteaa Fengshui-aapisessaan, että palapeilit vääristävät ja pirstovat ihmisen minäkuvaa. Ihminen on ikään kuin viipaloitu versio itsestään, koska peilistä ei näy koko ihminen ja häntä ympäröivä energiakenttä. Banksin mukaan menestyvillä ihmisillä on kylpyhuoneessaan mahdollisimman suuri, yhtenäinen peili, joka heijastelee asukkaiden vaurautta ja menestystä.

Nyt on aika, tuumasin, ja aloin irrottaa peilinpaloja seinästä. Hommasin kotiini isoimman peilin, joka ovesta sisään mahtui. Olin valmis eheämpään minäkuvaan.

Ehkä yllättävintä kotini fengshui-prosessissa oli huomata, kuinka moni asia liittyi exääni tavalla tai toisella. Kirjahyllystä löytyi omistuskirjoituksia kirjojen etulehdiltä, vaatehuoneen perällä kummitteli tunnepaatoksellinen päiväkirja vuodelta 1992, johon olin rakastuneena kirjoitellut, jopa nappirasiassa piilotteli ex-miehen verkkatakin varanappeja. Joihinkin omiin vaatteisiini liittyi vahva tunnemuisto entisistä yhteisistä hetkistä. Ja mansikkana kakun päällä, minullahan oli vielä vanha kihlasormuskin tallessa!

Muistoja herättävät vaatteet panin kiertoon, kirjat pääsivät kirjaston kierrätyshyllyyn, ja kihlasormuksen myin kultakauppiaalle käypään hintaan. Jäljelle jäivät vain vanhat kirjeet ja valokuvat.

Fengshuissa neuvotaan, ettei edellisten kumppaneiden rakkauskirjaitä saisi säilyttää sängyn alla. Ohjeelle olisi helppo naureskella; kuka nyt muka niin tekisi? Mutta enpä ollut kovin viisaasti valinnut säilytyspaikkaa itsekään. Siinä ne muhivat: nykyisen miehen yöpöytänä toimivan säilytysarkun sisällä. Mieheni siis Suomessa käydessään nukkui exäni rakkauskirjeiden vieressä. 

Siirsin säilytysarkun kirjeineen omalle puolelleni sänkyä, mutta sekään ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Mitä nämä exäni hartaasti säilötyt kirjalliset rakkaudentunnustukset tekevät nykyiselle suhteelleni? En kuitenkaan vielä ollut valmis kantamaan kirjeitä juhannuskokkoon.

"Koko vanhaa elämää ei voi yhdessä rytinässä kipata kaatolavalle. Tarvitaan pohdintaa, mistä voin henkisesti luopua juuri nyt. Kun aloittaa prosessin, luopuminen voi olla todella työn ja tuskan takana. Mieti mitä vanha suhde ja menneisyyteen liittyvät tavarat sinulle edustavat. Joskus pelkkä valokuvan ottaminen esineestä voi auttaa eteenpäin menossa”, Kirsi Niemelä opastaa.

“Jos eronneella pariskunnalla on lapsia, valokuva-albumit  voi antaa lapsille, jotta näillä on myöhemmin mahdollisuus muistella yhteisiä aikoja”, Niemelä vinkkaa.

Ex-mieheni ja minun suhteessa lapsia olimme me itse, ja kuvista pilkistää elämän kolhuista vielä tietämätön minäni. Oltiin nuoria ja hehkeitä.

“Tärkeintä on pohtia, tuleeko valokuvista hyviä vai huonoja muistoja. Jos kuvissa on jotain ahdistavaa, ne kannattaa hävittää. Iloiset muistot menneestä tuskin uhkaavat nykyistä suhdettasi”, Niemelä lohduttaa.

Otin askeleen kohti luopumista: hain vanhan, valkoiseksi maalatun matkalaukun, tungin sen täyteen kirjeitä ja työnsin parvekkeelle sohvan alle. Laukun kantoripaan sidoin oranssin osoitelapun, jossa luki On the road. Teini-iän rakkauskirjeeni olivat siis jo kovaa vauhtia matkalla pois. Kunhan löydän sopivan hetken käydäkseni ne ensin läpi.

Fengshui-konsultointeja tehdessään Niemelä on huomannut, että yksinasuvilla on usein kodeissaan kuvia yksin olevista ihmisistä. "Yksinäisiä hahmoja tauluissa ei suositella, jos etsii kumppania. Silloin symboloit maailmankaikkeudelle, että kyllä, olen yksin ja haluankin olla. Niiden tilalle kannattaa hankkia parillisia esineitä ja onnellista pariskuntaa esittäviä kuvia.”

Elettyäni vuosikausia etäsuhteessa kahden maan välillä havahduin, että tuolla olohuoneen lounaisnurkassa, juuri parisuhteen ja avioliiton alueella on maalaamani taulu, jossa yksinäinen poika istuu kiikussa ja syksyn lehdet varisevat hänen ympärillään maahan. Tässäkö on syy, että en saa miestä pysyvästi Suomeen?

Kun otin taulun pois esiltä, mieskin muutti vihdoin luokseni.



maanantai 24. elokuuta 2015

Jäähyväiset Jutan superrahkalle

Nykyään tuntuu, että syöminen on vaikeaa. Siis ei itse pureskelu ja nieleminen, vaan ihan kaikki muu sen ympärillä. Jos ei missään muussa, niin ruokakeskustelussa pääsemme pätemään ja osoittamaan kuinka väärässä muut ovat. Aivopesua on tarjolla niin maidontuottajien kuin raakaruokahifistelijöiden taholta, puhumattakaan siitä miten pitäisi laihduttaessa toimia. Tuonpa tähän keskusteluun vielä oman - epäilemättä kaikkitietävän - twistini.

Jo useamman vuoden olen kuullut lukuisilta ihmisiltä ja useista eri lähteistä, että maitotaloustuotteet eivät sovi minulle. Niin on sanonut vyöhyketerapeutti, veriryhmänmukainen jaottelu, lisäravinneasiantuntijat, ruokavalioneuvoja, anoppini sekä kaikki kiinalaiseen lääketieteeseen pohjaavat kirjat. Minä, joka olen kasvanut maitoon keitetyillä puuroilla, jogurtilla, viilillä, juustolla ja jäätelöllä, en saisi enää vedellä maitokahvia aamukoomaan ja ravita tunteitani makealla jätskillä. Voi tätä tiedostamisen ja luopumisen tuskaa!

Älkää siis tulko (enää) sanomaan minulle, että laihduttaessa maitorahkalla voi korvata koko muun ruoan ja että raejuusto on terveellinen vaihtoehto. Sillä kehotyyppini on Taiyin (= Kosteus) ja kerään kosteutta kehooni. Sitä pahentaa kaikki mikä liittyy maitoon, kaikki mikä on viileää ja raakaa ja kaikki mitä makunystyräni himoitsevat.

Kehotyyppi katsotaan syntymäajankohdan mukaan. Jos olet syntynyt Lohikäärmeen vuonna 1976 ja sen loppupuoliskolla, kehoasi määrittelee Kosteus. Jos sen sijaan olet syntynyt 1977 syksyllä, Shao Yang eli Kuumuus on kropassasi sisäsyntyisenä. Tämä selittääkin erinomaisesti miksi joillakin ihmisillä on aina kuuma ja toisilla taas aina kylmä. Ja jos olet syntynyt Kuivaksi tai Tuliseksi, niin onnittelen, olet todennäköisesti hoikka läpi elämäsi. 

Erilaisia vaihtoehtoja ovat Tuli, Kuivuus, Kosteus, Kylmyys, Kuumuus ja Tuuli. Kukin näistä tyypeistä tarvitsee ihan omanlaisensa ruokavalion ja voin jo nyt paljastaa, että aika harvalle sopii se nestettä kerryttävä maitorahka. Ainoastaan jos olet todella kuiva ja tulinen tyyppi, voit vedellä maitotuotteita huoletta.

Kehotyypit liittyvät myös vahvasti persoonaan ja millainen ihminen olet. Jokaisella on myös jokin sisäelin omana "kompastuskivenään". Kuivuuteen taipuvaisella ihmisellä voi olla ummetusta ja iho-ongelmia (paksusuoli), kun taas Kylmä ihminen voi saada helpommin selkäkipuja (munuaiset). Raakaruoka ja kylmät juomat sopivat hyvin ainoastaan Kuumille ja Tulisille tyypeille, kun taas Kylmät ja Kosteat saisivat syödä ruokansa joko hyörytettynä, haudutettuna tai paistettuna.

Mietin jo tukevana lapsena, joka kantoi vararengasta ympärillään, miten paljon helpompaa olisi vain napata jokin ravintopilleri joka päivä naamaan ja unohtaa koko tämä ruokasirkus, joka lihottaa. Nyt, kaiken tämän tiedon keskellä, kaipaisin vastuun ulkoistamista: kunpa saisin aina vain valmiin lautasellisen ruokaa eteeni, joka on valmistettu juuri minulle sopivista raaka-aineista, ilman että joutuisin pähkäilemään kotona reseptejä ja kaupassa tuoteselosteita. Kaikki vaan ilman maitoa, ilman juustoa, ilman täysjyvävehnää, ilman gluteenia, ilman jäitä, ilman raakoja kasviksia tai hedelmiä. Tai antakaa sitten kuitenkin vaan se pilleri.



Jing-essenssi

Kiinalaisen lääketieteen mukaan meidän kaikkien suurin elinvoiman lähde, Jing-essenssi, sijaitsee munuaisissa. Kun länsimaisen lääketieteen mukaan me nyt kuollaan milloin mihinkin sairauteen, niin kiinalaisten mukaan elinaikamme pituus on varastoituna tietona munuaisissa. Niin kauan kuin Jing-essenssiä on jäljellä, olemme elossa. Valitettavasti se vain kuluu joskus liiankin nopeasti emmekä saa sitä enää takaisin.

Jing-essenssin käsite on kiehtova. Se ei siis olekaan sydän, joka lopettaessaan lyöntinsä päättää päivämme, vaan munuaisissa sijaitseva elinvoima ja sen lasketut päivät. Olenkin alkanut suhtautua munuaisiini hieman entistä vakavammin, sillä akupunktiossa kävi ilmi, että munuaispulssini on hyvin heikko. Olen elänyt stressaavia aikoja ja Jing-essenssiä on siis kulutettu yli tarpeen.

Tässä kohtaa astuvat mukaan elintavat. Pitkäikäiset aasialaiset ovat eläneet rauhallista elämää, pitäneet huolta itsestään taichilla ja kasvispitoisella ravinnolla, meditoineet ja katsoneet ettei elämässä ole tukoksia niin hengen, fyysisen kehon tai elinympäristön energioissa. Mieti sitten nuorena nukkuneita ja rajua elämää viettäneitä rokkitähtiä, Jim Morrisonia, Jimi Hendrixiä, Kurt Cobainia jne. Sitä mukaa kun televisioita on heitetty hotellien ikkunoista ja kamaa pukattu suoneen, on myös Jing-essenssi alkanut käydä vähiin. Sitten lopulta on sammunut syke kokonaan ja jäljelle on jäänyt television valkoinen kohina. 

Jing-essenssi nimittäin kuluu tarkoitettua nopeammin, kun kaikkea on elämässä liikaa tai liian vähän. Unettomuus ja liian vähäinen lepo tai toisessa ääripäässä ainainen nukkuminen. Laiskottelu ja laakereillaan lepääminen versus liika toiminta ja stressi, liiallinen ja vähän ravitseva ruoka tai sitten itsensä anoreksialla näivettäminen. Yllättäen myös liika tunteellisuus tai tunteiden tukahduttaminen kuluttaa, liika seksuaalisuus tai seksuaalienergian pidättäminen, pelkotilat, aggressiot, maanisuus, liika ajattelu ja pohdinta. Kaikessa pitäisi pystyä kultaiseen keskitiehen. Mielenkiintoinen esimerkki on nunnat: heidän nyt luulisi elävän kuuliaista ja pitkää elämää, mutta Japanissa nunnat kuulemma sairastuvat usein rintasyöpään. Kun ei ole parisuhdetta, niin ei ole seksiäkään, eikä tunteitakaan saa vapaasti ilmaista. Jeesuksen morsiamet saattavat siis päästä pikatietä taivaaseen...

Se mikä minua erityisesti kiehtoo on se, että Jing-essenssin akupunktiopisteet ovat nk. kiellettyjä akupunktiopisteitä. Niillä voi palauttaa ihmisen vitaliteetin, mutta niitä ei missään nimessä saa aktivoida kuin muutaman kerran elämässä, sillä muuten Jing-energia vähenee. Pisteitä aktivoidaan vain hetken, sillä pitkäkestoinen neuloitus vie viedä ihmiseltä tajun! Olisi mahtavaa kokeilla, saisinko elämää uudistavan energiabuustin Jing-essenssipisteitä aktivoimalla, mutta entä jos energiani onkin jo vähenemään päin... Ja tuskinpa kovinkaan moni akupunkturisti suostuu kiellettyjä pisteitä sormeilemaan.

Ainoa keino, jolla Jing-essenssille saa lisäaikaa, on suojelemalla sitä laadukkaalla ruoalla (tietysti kiinalaisen lääketieteen kehotyyppien ja näille sopivan ruokavalion mukaan), riittävällä unella, meditaatiolla ja hengitysharjoituksilla. Munuaiset pitävät myös lämmöstä, eli teineille tiedoksi: munuaisten palelluttaminen talvipakkasilla ei todellakaan ole siististi cool!


- Lähteinä käytetty Rauli Pitkäsen ja Jari Siipolan luentoja kiinalaisesta lääketieteestä. Lisälukemistä mm. Elina Hytönen: Lohikäärmeen lääketiede; Paul Pitchford: Healing with Whole Foods; Denis Vinokur: Terveyden kiinalainen käsikirja.


torstai 13. elokuuta 2015

Saat sen mistä luovut?

Luin jo useampi vuosi sitten Tommy Hellstenin kirjan Saat sen mistä luovut. En ymmärtänyt kirjasta tuolloin paljoakaan ja lähinnä se hämmensi. Silloin mieleni perukoille jäi kaihertamaan kysymys: ai miten niin saat sen mistä luovut? Aina silloin tällöin tuo aivopähkinä putkahti esiin, mutta ei, en tajunnut vieläkään. Emme olleet Tommyn kanssa selvästikään samalla aaltopituudella.

Sillä jos saat sen mistä luovut, tämä viesti on kyllä kovin lohduton esimerkiksi jojo-laihduttajille. Tuskanhiellä pudottamasi kilot tulevat bumerangina takaisin. Niin käy myös tupakkalakkolaisille, nenää valkaiseville alkoholisteille ja tavaranhamstraajille. Sillä olen kyllä huomannut, että tavaraa on huomattavasti helpompi kumuloida kuin karsia. Ja sokerikoukusta irtipyristeleminen kostautuu kuitenkin hurjilla karkkiorgioilla ennemmin tai myöhemmin.

Tarkoittaakohan Tommy sitä, että kun viimein antaa periksi, eikä enää jaksa välittää miten käy, ihminen saakin sen mitä on koko ajan havitellut? Kun etsit täydellisiä farkkuja kymmenestä kaupasta, et varmasti löydä. Kun käyt hakemassa litran maitoa, johan löytyi farkutkin. Näin se menee.
Samoin epätoivoisesti kumppania etsivä yksinäinen sielu saattaakin vihdoin löytää vastineensa kun ei enää edes jaksa uskoa rakkauteen.

Omalla kohdallani huomaan, että jos ihastun johonkin tuotteeseen tai jokin asia herättää minussa vilpitöntä iloa, mutta en edes kuvittele, että voisin saada tuon asian, niin se saattaakin olla edessäni joku odottamaton päivä. Esimerkkinä käy vaikkapa tämä kaunis kattovalaisin:




Ihailin sitä, peilailin sen pintaa ja kysyin hintaakin. Aijjaa, no ei se mitään... Kului reilu vuosi, sama kattovalaisin kävelee vastaani eräs kaunis päivä ja se sattuu olemaan lähes -70 % alennuksessa! Kovin kauaa minun ei tarvinnut neuvotella lompakkoni kanssa, sillä tämä liitto oli tehty taivaassa, kuten suora käännös kuuluu.

Voin siis uskoa Tommyn tarkoittaneen, että kun luopuu kaikesta toivosta jonkin asian suhteen, kaikki ei olekaan menetettyä. Sillä onhan tässä jo nähty, että kun oikein sormet ristissä jatkuvasti toivoo lottovoittoa ja vartalon yllättävää sutjakoitumista, niin sitä ei ole kyllä päässyt tapahtumaan. Ehkä pitäisi vaan luovuttaa, jos se onkin salainen oikotie onneen. Saankohan sen mistä luovun?