keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Oppimisen äärellä

Tänä syksynä pääsin opettamisen makuun, sillä Turun Työväenopistossa starttasi lokakuussa kahden kuukauden pituinen Fengshuin perusteet -kurssi. Käsittääkseni tämä oli ensimmäinen kerta, kun fengshui-tiedon lähteille pääsi Turussa työväenopiston kurssitarjonnan kautta.

Hyvä fengshui-onni oli ilmeisesti myöden, sillä kurssi tuli heti täyteen eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet edes mukaan. Sain myös käyttööni hienon, ellei peräti parhaan, auditorion kaikkine vehkeineen. Puitteet olivat siis otolliset.

Kurssini osallistujat olivat kaikki naisia, mikä kertoo siitä maineesta, mikä fengshuilla länsimaissa on. Aasian päässä fengshuin opiskelijat ovat tasaväkisemmin sekä miehiä että naisia eikä fengshuilla ole "naisleimaa". Päinvastoin, kaikki fengshui-mestarit ovat perinteisesti olleet aina miehiä, kunnes tasa-arvo on alkanut hiipiä fengshuin maailmaankin.

Ikäjakauma kurssillani oli noin keski-idän kieppeillä, mukaan mahtui sekä parikymppistä porukkaa että eläkeläisiä. Alkuhaastattelukierros kertoi, että monelle fengshui oli käsitteenä tuttu ja kiehtova, mutta sisältönä vieras. Oli siis syytäkin alkaa ihan perusteista, eikä kurssilla tarvinnutkaan olla mitään aiempaa taustatietoa aiheesta. 

Olin jaotellut kurssin teemoittain ja käsittelimme ihan fengshuin peruskauraa, kuten viittä elementtiä, kahdeksaa ilmansuuntaa ja baguaa, ympäristöstä löytyvää neljää eläintä sekä suotuisia ja epäsuotuisia ilmansuuntia henkilökohtaisen ming gua -numeron mukaan sekä asuntoon virtaavia chi-energioita. Tutkailimme siis mikä on fengshuissa ehdotonta no-nota ja mihin taas pitäisi pyrkiä, etenkin silloin kun kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, eli asuntoa vaihtaessa. Teimme myös katsauksen kiinalaisessa sisustuksessa käytettäviin fengshui-tehosteisiin, mitä ne ovat ja mitä niillä pyritään saamaan aikaan. Kaikkea kiinanpunaista ei ole tarkoituskaan ottaa käyttöön omassa, suomalaisessa, kodissa.

Tavoite oli, että jokainen osaa katsoa ympäristöään eri silmin kurssin jälkeen, eli laittaa fengshui-silmälasit päähän. Kotitehtäväksi annoin pieniä pohtimispähkinöitä omaan kotiin liittyen, ei mitään palautettavia pakkopuristuksia. Tärkeintä oli tulla paikalle ja osallistumisprosentti säilyikin korkeana koko syksyn ajan. Jokaisen omasta harrastuneisuudesta jäi kiinni, tuliko niitä kotitehtäviä sitten oikeasti tehtyä ja tyhjenikö kirjaston fengshui-hylly kirjasuositusteni myötä. Tottakai jotenkin kuvittelin, että oppilaat etsiytyvät kaiken lisätiedon pariin silmät kiiltäen, kuten itse aikoinani, mutta täytyykin muistaa, että tämä oli heille vasta ensimmäinen makupala ja syksyinen harrastus muiden menojen joukossa, ei koko elämää täyttävä filosofia.

Teimme kurssilla jokaisen omaan pohjapiirokseen kahdeksan ilmansuunnan piirakkabaguan, eli pienenä järkytyksenä kurssilaisille tuli se, että jostain piti kaivaa kompassi esiin ja osata sitä vielä käyttääkin. Annoin luvan käyttää hätätapauksessa myös kännykän kompassia, vaikka se saattaakin heittää luvuissa vähän sinne tänne. Tärkeintä oli päästä alkuun ja selvitellä oman kodin ilmansuunnat, kerrankin kunnolla eikä vain arvaillen.

Kodin pohjaratkaisusta riippuen joillakin oli helppo homma piirtää bagua pohjan päälle, toisilla taas aiheutti ongelmia lisäosien ja puuttuvien osien määrittely, mikä ei aina olekaan yksinkertaista. Kävin kiertämässä kaikki osallistujien pohjapiirrokset läpi ja annoin vinkkejä. Tunnin jälkeen sai aina kysyä, jos iski tenkkapoo tai epävarmuus. 

Pohjapiirrostyöskentely oli mielestäni olennainen osa kurssin antia, sillä kirjoja lukemalla ei vielä hahmota kuinka asia käytännössä menee. Usein homma on selvä siihen asti, kunnes ottaa kynän käteen ja alkaa miettiä, että mitenkäs tämä nyt tehdäänkään. Sama se oli itselläkin alkumetreillä. Vasta kun joku kokeneempi näytti ja opasti, niin alkoi kuva kirkastua ja pohjapiirroksen ilmansuuntasektorit hahmottua. Sitten vasta voi varmuudella sanoa jotain asuntonsa sisäisestä fengshuista.

Eniten keskustelua syntyi kun puhuttiin erilaisista energioista, liittyi se sitten tavaroihin tai itse asuntoihin ja niiden asukkaisiin. Etenkin nk. roinaenergia, eli turhat tavarat ja niihin valuva ihmisen oma energia on aihe, joka nykyään puhututtaa paljon. Mitä tehdä perintötavaroille, eron tai kuoleman jälkeen jääneelle omaisuudelle? Miten niistä pääsisi kunnialla ja vähällä tuskalla eroon? Vai säilytetäänkö kaikki tuleville sukupolville? Siihen on vaikea antaa suoraa vastausta, sillä kukin joutuu luomaan oman suhteensa esineisiin - tai sitten katkaisemaan sen. 

Yhtenä aihealueena oli myös pohjapiirroksen puuttuvat ja lisäosat, jotka itse asiassa monesta fengshui-perusteoksesta on jätetty kokonaan pois. Usein fengshui-oppaissa lukee kyllä rivien välissä, että on hyvä tai huono, jos tällä alueella on puutos tai uloke, mutta siihen se sitten jääkin ja lukija ei välttämättä ensimmäisellä lukukerralla edes hahmota mitä mahdetaan tarkoittaa. Anja Banksin Fengshui-aapista mukaillen otimme selville mitä käytännössä tarkoittaa, jos vaikka kaakossa on puuttuva osa ja koillisessa lisäosa. Tästä moni sai analysoitavaa ja pään rapsutusta pitkäksi aikaa!

Kiinalainen astrologia astui kuvioihin mukaan myös, sillä halusin tuoda esille fengshuin ja astrologian läheisen suhteen. Käsittelimme 12 eläintä ominaispiirteineen ja jokainen sai tutkia onko oman syntymävuoden eläin oman luonteen mukainen. Monella oli lähes yksi yhteen samankaltaisuuksia, mutta kaikilla ei natsannut energiat kohdalleen oman eläimen kanssa. Siihen kerroinkin, että pelkkä vuosieläin ei ole vielä koko totuus, vaan vasta kavion kuopsahdus maankuoren pinnalla. Vuosieläinten mukaan voi kuitenkin jo tutkia perhesuhteita, että elääkö samassa taloudessa parhaimpia eläinkaveruksia vai ajatusmaailmaltaan täysin erilaisia riitapukareita karvat pystyssä ja korvat luimuten. Onhan se nyt hyvä tietää makaako vieressä sika vai rotta.

Viimeisellä kerralla otimme vielä katsauksen tulevan tulikukon vuoden energioihin ja mihin kannattaa kotona sen merkeissä kiinnittää huomiota. Eli mitä tehdä jos vaarallinen maaviitostähti pätkähtää vierailulle etuovesta.

Työväenopistolla oli hieno ja kannustava työilmapiiri ja huomasin nauttivani opettamisesta täysin palkein. Tunnin jälkeen oli mukava noste ja tunne, että oli saavuttanut jotain. Positiivinen palaute ja kurssilaisten selvä innostus asiaan viestittivät siitä, että fengshui-kursseille on oma tilauksensa jatkossakin. Ehkäpä ensi syksynä tavataan taas samoissa merkeissä, sali täynnä uusia kasvoja.

Jatkokurssia fengshuin maailmaan ei näillä näkymin vielä ole tulossa, ehkäpä myöhemmin kun on lisää peruskursseja vedetty ja omaa fengshui-taivalta takana enemmän. Samanlaiselle fengshuin peruskurssille voit kuitenkin osallistua jo tänä keväänä Raisiossa, tammikuun 10. päivä startataan. Tervetuloa mukaan!

https://www.opistopalvelut.fi/raisio/course.php?l=fi&t=4385#


Tästä se käynnistyi!




"Ja sit tää etelä ois niinku tosi hyvä maineelle"

Lopuksi hämmennettiin soppaa ottamalla vähän varaslähtöä jo fengshuin syvemmille vesille, nimittäin lentävien tähtien ja vuosienergioiden pariin.

Lähikontaktia yleisön kanssa. Kuvat otti oppilas Jonna Kukkola, kiitos!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Oman näköistä joulua

Joulun vietto on alkanut. 10-tuntinen junamatka pohjoiseen on selätetty, ensimmäinen nukuin-kuin-tukki yö vietetty joulunpunaisissa lakanoissa saunapuhtaana ja jouluvatsan venytys herkuilla on aloitettu sekin.

Minun jouluuni kuuluu kunnon talvikelit Kainuussa. Ukin, sittemmin isän hakema oikea kuusi ja äidin tekemät laatikot. Villasukat, jouluverhot ja vuosia vanhat koristeet. Vaikka ennen oli lähes aina -30 astetta pakkasta ja nykyään enää plussan tuntumassa, niin kunpa olisi edes lunta ja valkoinen joulu! Ilman katuvaloja täällä landella on niin pilkkopimeää, että lumi on ihan ehdoton valonlähde. Ja jos pakkasta saadaan, niin sitten tehdään jäälyhtyjä.

Joulu on paluuta lapsuuteen, minun tehtäväni on oikeastaan vaan ilmestyä paikalle. Toki muutama "velvollisuus" painaa minunkin harteillani. Nimittäin pipareiden teko, joulukuusen koristelu ja joululiinojen ja koristeiden ripottelu ympäri huushollia. Yleensä näin helppo nakki ei kyllä minkäänlaista joulustressiä ehdi aiheuttaa. Oman kaupunkikodin joulu on minimalistinen, jokunen kultakillutin siellä täällä ja kyntteliköt. Sillä se oikea joulu on täällä maalla. Muusta en edes tiedä, sillä tämä on 39. joulu näissä maisemissa. En ole kovin innokas kokeilemaan uutta, sikäli kun se koskee joulunviettoa. Menköön kaikki niin kuin aina ennenkin.

Piparitaikina on parhaillaan kellarissa tekeytymässä ja siitä on jo käyty veistämässä muutama makoisa suupala suuhun sulamaan. Piparien teko on jouluun kuuluva perinne, johon liittyy kivoja muistoja. Itse pipareita ei välttämättä kovin montaa ehdi syntyä, sillä taikinan maukkaudesta täytyy varmistautua riittävän monta kertaa.

Joulupuuron onnenmanteli on väistellyt lautastani jo monen monituista vuotta. Se on ehkä aaton jännimpiä hetkiä, kuka sen mantelin oikein saa? Vaikka kuinka yritän taktikoida, vedän lyhyimmän korren.

Koska joulua vietetään niin pienellä porukalla, jouluumme ei kuulu mitään erityistä järjestettyä ohjelmaa tai lahjarunsautta. Ajomatka hautuumaalle hämärän koittaessa, saunominen ja lopulta syömingit perinteisimmän menun mukaan. Kun vatsa pullottaa, on aika siirtyä katsomaan tv:n antia ja jakaa lahjat. Pukki ei ole käynyt enää aikoihin, mutta kummasti lahjoja tupsahtaa silti kuusen alle. Suklaa suussa ja terästetty juoma kädessä voi nauraa hekotella joulukomedioille. Siksi joulun tv-tarjonnalla onkin tärkeä rooli tunnelman tuojana. Jos ohjelmistoon kuuluu laadukasta dickensmaista brittidraamaa, on joulu pelastettu. 

En paljonkaan juokse kaupoissa tai joulutilaisuuksissa ennen joulua, joten en ehdi kyllästyä joululauluihin. Joskus niitä kuulee jopa liian vähän, kun jo heti Tapaninpäivän jälkeen radio siirtyy normaaliohjelmistoon. Soitelkaa nyt niitä lauluja vuoden loppuun asti, etenkin Irwiniä, pikkuoravia, whitechristmassia, Juicen sikaa, Lennonin warisoveria ja Loirin sydämeenijoulunteen. Uudet joululaulut eivät tee minuun mitään vaikutusta, niissä kun yleensä valitetaan, että ei ole lunta, ei ole perhettä, pukkikaan ei löydä perille. Jätetään se ankeus jouluajan ulkopuolelle, jooko.

Se, että jouluna pitäisi satsata ulkoasuun ja uusiin juhlavaatteisiin, on aika vierasta. Eihän täällä ole muita kuin me. Olemmepa joskus syöneet jouluruoat ihan pelkässä pyjamassa mökillä. Joulussa ehkä ihaninta onkin se, että vaikka media puhuu joulustressistä viikkotolkulla, jokainen voi kuitenkin juhlia jouluaan ihan niin kuin itse haluaa. Täydet tällingit ja sukuhopeat 30-henkisessä pitkässä pöydässä, pakomatka ulkomaille tai Lapin erämökkiin, tai sitten sinkkukinkku omassa yksiössä - jokainen tehköön niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Oli kyseessä sitten joulunvietto, fengshui-muutokset tai uuden vuoden lupaukset niin kuuntele ensin itseäsi ja sitten vasta mitä muut sanovat.

Toivotankin kaikille lukijoille oman näköistä joulua ja mahtavaa energiaryöppyä uudelle vuodelle! Tee elämästäsi ja joulustasi juuri sinulle sopiva.

Lienee aika taas kirjoittaa joulupukille...

Toivon maailmanrauhaa, kivoja kemuja ja kahisevia paketteja!









tiistai 20. joulukuuta 2016

Uuden lattian aika

Joskus sitä muuttaa asuntoon, jossa kaikki ei ole ihan just niin kuin haluaisi ja sitä ajattelee remontoivansa sitten kunhan ehtii, muutaman vuoden sisällä varmaan. Ensin pahimmat alta pois, kuten pakollinen keittiöremontti, meneehän tämä muu näinkin. Ehkä voitan suuren summan lotossa ja sitten pistetäänkin kaikki uusiksi.


Seuraavaksi sitä huomaa, että on kulunut 12 vuotta siitä, kun muutti asuntoon, eikä edelleenkään ole hoitanut harmistuksen aihetta pois alta. Aikaa vaan kului ja aina löytyi muita rahareikiä, joita piti paikkailla purukumilla. Tai kivoilla vaatteilla.

Itse olin katsellut paheksuvalla silmällä lattiaani jo useamman vuoden. Ensinhän se menetteli, mutta kun sitten rullailin työtuolilla muovimaton kupruille ja keittiössä hinkattiin tarpeeksi kauan tuolilla samaa kohtaa, niin eihän se kaunista katseltavaa enää ollut. Mietin vaan, että mistä sitä budjettia löytyisi, että pääsisi tosi hommiin.

Lopulta mietin, että jospa tekisi huoneen kerrallaan, aloittaisi vaikka asennusharjoittelun vaatehuoneesta ja siitä etenisi pikkuhiljaa salongin puolelle, kun taidot kasvaa. Jospa siten saisi kustannuksetkin mukavasti pilkottua osiin.

Käytännössähän se meni näin: lähetin isälle isänpäiväkortin, jossa oli kuvattuna joka sortin työkaluja ja annoin ymmärtää, että näille ja hänen expertiisilleen olisi taas käyttöä. Siitä viikon päästä olemme ostoksilla Bauhausissa ja kun kerta auto on käytettävissä, ostetaan se laminaatti nyt sitten koko asuntoon kerralla. Eikä sentään sitä halvinta, vaan sitä toiseksi halvinta.

Huone kerrallaan harjoittelu muuttui neljän päivän puuhakkaaksi sahaamiseksi ja poraamiseksi naapurien kiusaksi. Tajusin, että "klick-klick-naps-naps laminaatti on paikoillaan" -mainokset ovat kerrassaan harhaanjohtavia. Ensinnäkin täytyi käyttää hoksottimia ja ratkoa visaisia matemaattisia pulmia. Ja käytännön "ei se mennytkään niin kuin Strömsössä" -pulmatilanteita, kuten miten saadaan laminaatti mahtumaan astianpesukoneen alle ilman, että koko keittiötaso menee vinoon. Ilman kunnon työkaluarsenaalia ei homma olisi edes käynnistynyt ja viimeistään kiviseinien listoittaminen olisi saanut kokemattoman remontoijan täysin polvilleen.

Mutta sitä varten on ne isät keksitty, että ne auttaa ja tietää. Kauhean kiva juttu näin niinkuin vastaanottajan asemassa. Sillä lattiasta tuli valmista yhdessä pitkässä viikonlopussa, eikä muutamassa ärräpäitä kihisevässä kuukaudessa. Nyt mäkin osaan asentaa laminaattia - ainakin vähän. Omistan nyt myös elämäni ensimmäisen höyläpenkin ja muuta remonttitilpehööriä.

Tämä koko uudistus on tietenkin tehty fengshuin hengessä. Nyt lattian katselu joka päivä on suuria ilonaiheitani ja siivoaminenkaan ei tuota enää tuskaa, sillä uusi lattia on tietysti aiheellista pitää uuden näköisenä. Vuosikymmeniä pinttynyt ja kellastunut muovimatto on nyt laminaatin alla piilossa ja uutta pintaa pitkin on kiva tassutella villasukilla. Ihan kuin olisi itsekin saanut faceliftin. Suosittelen!

Uuden ja vanhan äärellä. Kutkuttavaa, muutosta ilmassa!

Remontti hoituu, kun on joku sitä hoitamassa!

Kaikki tietävät, että listoitus on kova pala. Jos sitä ei heti hoida, niin ei sitten koskaan.



Ensimmäiset räpsyt remonttipölyn laskeuduttua. 

Eteisen kohentunut ilme. Nyt puuttuu enää uudet tapetit, jotka on jo valmiiksi katsottu, mutta rahoja odotellaan saapuvaksi universumin suunnalta.

Rhonda Byrnen Magic-kirja on taas lukuvaiheessa ja antaa omalta osaltaan taikaa joulunaikaan.

Rautakaupoissa juokseminen on nykyään vaarallista, kun ovat siellä äkänneet sisustavien naisten herätehimot. Musta jokapaikan asustetaulu kävi parhaiten keittiön oveen, kun mietin, että mihinkäs tämä kaunokainen pannaan. Kaverini Teija Helin Designin pussukka kätkee tulitikut ja kauppalaput.

Ystävältä lahjaksi saadut mustat nahkakuuset istuvat kokonaisuuteen kuin nyrkki päähän.

Suihkulähde puettiin jouluasuun ja siirrettiin tulevalle idän 8-tähtialueelle. Nyt aktivoidaan vaurastumista!

Eteisen uudistaminen kruunattiin nahkaisilla vetimillä, jotka tietysti sävytettiin jo olemassaolevien saappaiden ja laukun väriin. Ja sain muuten halvalla, kun tein tiukat hintavertailut netissä.

Salongin puolella on nyt uutuutena 15 eurolla ostamani 50-luvun sohvapöytä, joka majaili vanhempien kellarissa vuositolkulla odottaen uutta asuntoani. Ei tullut uutta kämppää, tuli uudet lattiat - ja pöytä muutti meille korvaten entisen kulmikkaan kollegansa. Nyt on fengshuin mukaiset muodot!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Parisuhdeterapiaa

Kävin joulukuisena viikonloppuna BaZi-jatkokurssilla ottamassa lisäoppia kiinalaisen astrologian mukaisten karttojen tulkintaan. Tällä kertaa aiheena oli pariskunnan karttojen vertailu, eli parisuhde-BaZi.

Saimme pienryhmässä opettajamme Kirsi Niemelän opastuksella gluteenittomia eväitä ja astrologisia työkaluja siihen, mikä määrittää miehen ja naisen yhteistä kemiaa (muita sukupuoliyhdistelmiä yhtään diskriminoimatta).

Kurssilla tutkailimme esimerkkitapauksina muun muassa toistensa kimpussa olevan pariskunnan olematonta synergiaa. Naisen kartta oli hevosineen ja tiikereineen niin voimakas, että se tahtoi jyrätä herkemmän miehen arat eläimet, kuten possun, kokonaan. Olo tuntui kovin parisuhdeterapeuttimaiselta, kun keksimme pariskunnalle luontevia tapoja, joilla tasapainottaa kommunikointia ja viedä yhteiselämästä terävimmät kiistanaiheet pois. Vähän ehkä alkoi omatuntokin kolkuttaa, sillä mieheni kartan syvimmissä syövereissä on kiltti ja muista huolehtiva vesipossu, kun taas itse olen ajattelematon ja suorasukainen lohikäärme.

Jos suusta pääsee vain tikareita ja toisen arvostelua, on lienee syytä ottaa inhimillinen kosketus peliin ja antaa sen puhua. Aina ei tarvitse analysoida ja pukea kaikkea sanoiksi, etenkin jos toinen tuntee olevansa jo valmiiksi alakynnessä. Fengshuilla voi myös tehostaa toisen omaa reviiriä ja antaa tilaa. Perheen naisen paikka löytyy lounaasta ja luode on maskuliinisen energian suunta.

Parisuhdekartoitusta tehtäessä on hyvä tietää, onko pari ollut yhdessä vasta hetkisen ja herännyt nyt alkuhuuman haihtumiseen ja miettii mikä vikana kun suksi ei enää luista niin usein tai kukkapuskia ei tuodakaan aamiaisen kanssa sänkyyn joka viikonloppu. Toisilla taas voi olla takana jo puoli elämää tai enemmän yhdessä ja mieleen saattaa hiipiä ajatus, että voisiko vaihtamalla saada parempaa. Fiksua on toki vaivihkaa selvittää astrologinen yhteensopivuus ennen kuin alkaa tehdä peruuttamattomia päätöksiä. 

Se, että joskus hullaantuu aivan täysin jostain ulkopuolisesta ihmisestä ja päätyy kolmiodraaman jäseneksi saattaa sekin olla selitettävissä astrologialla. Joskus on vaan sellaiset energiat ilmassa ja kun omaa henkilökohtaista karttaa tarkkaan tulkitaan, sieltä voi löytää vaikkapa joka vuosi toistuvan kuukauden, jolloin oma silmä vaeltaa hieman levottomammin muiden perässä. Kun tästä on tietoinen, se antaa oivat työkalut käsitellä asiaa. "Ai niin, nyt on se aika vuodesta!"

Kiinassa ja muissa Aasian maissa ei ylipäätään mennä naimisiinkaan ennen kuin kartat on vertailtu ja avioehdokas kelvolliseksi todettu, nimenomaan astrologiselta potentiaaliltaan. Jos elementit ja eläimet natsaavat yhteen ja tulevalla siipalla tuntuisi olevan varallisuuden ja lasten lukumäärän suhteen hyvä ennuste, niin avioliitto saa siunauksen astrologiltakin. Nyt pitäisi vielä tutkia avioerotilastoja ja selvittää näkyykö tämä vähäisempinä avioeroina. Tosin en tiedä onko Kiinassa tai muualla Aasiassa tapana kauheasti erota, ettei vaan menetä koko kansakunnan edessä kasvojaan. Joku aiheeseen ja maanosaan paremmin perehtynyt voisi kertoa tästä lisää.

Opportunistina iskin tottakai tilaisuuteen käsiksi ja yhtenä esimerkkipariskuntana toimikin kurssilla oma kumppanini ja minä. Pääsimme seulasta onneksi kirkkaasti läpi ja analyysi antoi meille puhtaat paperit. Vaikka itse-elementtimme ovatkin molemmilla vettä, mikä ei yleensä ole paras mahdollinen tilanne, niin sisältä löytyvä samanlaisuus voi olla myös tarpeen tässä kahden eri maan kansalaisen suhteessa, jotta näkemykset on helpompi asetella yhteen. 

Vetovoimasta pitää huolen se, että toinen meistä on pilareiltaan pelkkää yangia ja toinen pelkkää yiniä. Sinänsä mielenkiintoista, että se jonka kartalla on pelkkää vahvaa henkistä yangia, onkin fyysisesti pehmeän yinmäinen ja se, joka soljuu paperilla herkän yinmäisenä, on tosiasiassa tavoiltaan aktiivisen yangmainen. Ei yiniä ilman yangia, kenenkään elämässä ja astrologisessa kartassa. Täydennämme siis monessa suhteessa toisiamme.

Sain analyysin jälkeen myös oman parisuhdevinkin ulkopuolisen näkökulmasta, jonka ajattelin ottaa käyttöön kitkatilanteiden välttämiseksi. Vaikka tykkäänkin olla se puuhapetra, joka toteuttaa kaiken, remontoi, suunnittelee ja vaihtaa kodin esineiden paikkoja vaihtuvien fengshui-energioiden mukaan, olisi joskus annettava miehelle tilaisuus olla Mies. 

Tasa-arvoiset ja pätevät suomitytöt saattavat tuntua pärjäävän hyvin ilman miestäkin. Miehen ikiaikaisena genetiikan säätelemänä tehtävänä on kuitenkin suojella naistaan ja hoitaa ikävät hommat tämän puolesta, kuten metsästää, rakentaa ja pitää pedot loitolla. Kun nainen pätee vähän joka asiassa, niin miehen osa voi tuntua kyseenalaiselta. Metsästys on vaihtunut kauppareissuihin ja imurin varteen. Rakentaminen puolestaan saattaa toteutua vain virtuaalipeleissä kuvitteellisten kaupunkien rakentamisena. Nykyajan pedot saattavat olla "pedoja".

Olenkin aina välillä toteuttanut naisellisuuttani heittäytymällä avuttomaksi digiasioissa, aina uusien sovellusten käyttöönotossa, kameroiden hienosäädössä, matkojen ja matkustusaikataulujen logistisessa suunnittelussa sekä aina tärkeässä liian tiukkojen purkkien avaamisessa. 

Jos mies ei saa kotona määrätä kaapin paikkaa tai edes omien tavaroidensa loppusijoituspaikkaa, niin ainakin hän voi tuntea itsensä tarpeelliseksi ratkaistessaan naisen tekniset ongelmat, joita nykyään digiähkyn aikaan on paljon tarjolla. Hyvä niin, sillä jatkuva päteminen kaikissa asioissa ottaa voimille. Lohikäärmenaisenkin on välillä tankattava huolenpitoa ja polttoainetta, jotta jaksaa taas paremmin puhkua pitkin maailmaa. 




Kuva: www.fengshuiaura.com



Kun parisuhteen kemioita verrataan, siitä saa piirtää monenmoisia kaavioita. Tässä niistä yksi.


lauantai 12. marraskuuta 2016

Kiinteistöjen keskellä

Leikittelin varakasta asunnon ostajaa tässä viikonloppuna, lähinnä muita velvollisuuksia vältellessä. Otin esille netin asuntotarjonnan ja laitoin hintanupit reteästi todellista isommalle. Ajattelin, että nyt en anna hinnan yhtään estää unelmointiani.

Tärkeimpänä kriteerinä oli ehdottomasti asunnon pohjapiirros, ja jos sitä ei jostain syystä edes esitelty, siirryin seuraavaan. Nyt halusin katsastaa kuinka monta täydellistä fengshui-asuntoa on tarjolla omalla paikkakunnallani. Ympäristöä ja asunnon istumaa lähimaastossa on netin kautta vaikea havainnoida, mutta pohjapiirroksesta näkee heti, onko asunnossa puuttuvia alueita tai lisäosia. En enää halunnut mitään puutetta elämääni, joten metsästin tietysti neliötä tai suorakulmiota ilman puuttuvia kulmia. Jos satuin törmäämään kelpoyksilöön, jossa oli täydellinen pohja, jokunen lisäosa erkkerin tai parvekkeen muodossa ja vielä tilava eteinen ilman tuulitunnelia vastapäisestä ikkunasta ulos, niin hihkuin löytämisen ilosta. Tuonne voisin muuttaa! Mikäköhän ilmansuunta ja elämänalue tuolla on saanut lisäruiskeen fengshui-onnea? Tajuavatkohan asukkaat, että heillä on käynyt muita parempi tuuri? Vai ovatko he jo hyödyntäneet asunnon potentiaalin täyteen mittaansa ja etsivät kasvulleen nyt uutta alustaa?

Samalla kun kiinnitin huomiota pohjaratkaisuihin, totesin, että ammattimaisesti stailatut kämpät kyllä erottuvat suuresti joukosta, niin vaalean karsittuja ja samanhenkisillä tavaroilla ripoteltuja ne ovat. Toisessa ääripäässä olivat suttuiset pienet kuvat, joissa ei edes esitelty kaikkia huoneita. Asukkaan omaisuus saattoi olla niin massiivinen, että itse asuntoa ei nähnyt tavararunsauden alta. Sellaista asuntoa ei kovin mielellään mene edes katsomaan. Roinaenergia kun hyökkää päälle jo ruudun välityksellä. Ei ihme, että stailatut kämpät myydään nopeasti, niiden puhtoiseen interiööriin on helpompi kuvitella itsensä asumaan. Noin siistiä minunkin elämäni voisi olla... Siis ilman näitä lapsia, koiria, kissoja, lemmikkimarsuja, harrastevälineitä, muumimukikokoelmia ja parhaat päivänsä nähneitä, mutta rakkaita huonekaluja.

Jokunen aika sitten pohdin puolivakavissani puolipäivää, että pitäisikö ruveta kiinteistönvälittäjäksi - sellaisia kun oltiin koulutukseen etsimässä. Vaikka työ on pelkästään provisiopohjaista, niin en ole kuullut köyhistä kiinteistönvälittäjistä - tai sitten alalla on survival of the strongest -tyylinen karsintakilpailu. Jos et pärjää, ovi on tuolla.

Mitäköhän siitäkin tulisi, jos fengshui-konsultti toimisi samalla asunnonmyyntibisneksissä? Kaikki asiakkaat haluaisivat tietysti tietää, että onko täällä otolliset fengshuit ja siinä saisi sitten kiemurrella ja kaarrella, kun näkisi asunnon kaikki epäkohdat. "No täällä on kyllä nuo puuttuvat osat ura-, terveys- ja ihmissuhdealueella, mutta lataa vaan paikat täyteen kristallipalloja ja tuulikelloja, niin etteköhän te jotenkin pärjää. Ja jos ette pärjää tai jos polut isännän kanssa erkanevat, niin katsotaan teille sitten oikein ajan kanssa sellainen sopiva fengshui-kämppä. Tai kaksi."  

Ihanteellisinta asiakaspalvelua olisi tietysti ottaa välitettäväksi vain niitä hyvän fengshuin asuntoja ja katsoa vielä asiakaskohtaisesti jokaiselle omat suotuisat ilmansuunnat ja varmistua, että oikea koti löytää oikean ottajan. Silloin olisin varsinainen fengshui-välittäjä, kultaakin kalliimpi kimpale asuntomarkkinoilla. Jokaisen asunnon kohdalla tekisin laskelmia ja tarkistuksia, että olisiko tämä asunto vieläkin parempi minulle itselleni (kröhöm!) vai raaskisinko laskea sen käsistäni eteenpäin.

Alkaakin kuulostaa muuten aika hyvälle! Mikä voisikaan myydä asuntoa paremmin kuin todiste siitä, että täällä on parasta mahdollista fengshuita (ja ostajalle energianpuhdistus kaupan päälle). Oikeastaan näen tässä vain yhden olennaisen ongelman: nimittäin todella hyvien fengshui-asuntojen vähyyden. Jo yhden aamuyölle venyneen katsauksen perusteella voi sanoa, että ongelma-asuntoja on noin 80-90 % ja niitä helmiä siellä seassa vain kourallinen. Melkein kaikkiin tulee puuttuvia kulmia, isoja tai pieniä. Pienellä pintaremontilla ei saada pohjapiirrosta venytettyä harmonisiin mittasuhteisiin niin, että kaikki elämänalueet ovat tasapuolisesti edustettuina. Haluaisitko sinä, että hyvinvointi- ja vaurausalue puuttuu lähes kokonaan? Niin ajattelinkin. Yhtä huonosti menee, jos ura- tai mainealue osuu vessaan - veikkaan, että ylennystä on turha odottaa, kun chi-energia karkaa putkea pitkin.

Siinä missä vanhat charmantit kivitalot on jotenkin inhimillisesti ja elämänmakuisesti rakennettu, ne harvoin ovat aivan säännönmukaisia. Muutama mojova erkkeri saattaa osua kohdallesi (lottopotti!), mutta ainakin läpitalon asunnot harvoin ovat tasaisia pötkylöitä, vaan ne suippenevat toista puolta kohti, jättäen jälkeensä puuttuvia osia pohjaratkaisuun. Ja paljon parjatut laatikkotalot taas voivat joskus olla ilahduttavan kantikkaita: neljän tasamittaisen seinän sisälle on mahdutettu kaikki toiminnot. Jos hyvin käy, pieni parveke muodostaa onnea tuovan lisäosan.

Se mitä asunnon sisällä tapahtuu, on oma seikkansa, mutta kaikkein tärkeintä fengshuita onkin oikeastaan se, mitä kodin ulkopuolella on. Löytyykö suojeleva kilpikonna talon takaa, avautuuko eteen feenikslinnun mentävä aukko? Onko veden tai teiden tuomaa energian virtausta? Onko olo turvallinen ja suojattu kuin äitikarhun sylissä? Sitä tutkimaan fengshui alunperin syntyi.

Empiirinen tutkimukseni myytävien asuntojen maailmaan sai aikaan pari ihastusta ja dollarinkuvien pyörimistä silmissä. Ai 500 000 eurolla saisi tuollaista Turun keskustassa! No 50 senttiä mulla on jo lompakossa "käsirahaa". Tuo asunto taas on kolme kertaa kalliimpi kuin omani, lähes samankokoinen ja vaatii täydellisen remontin. Mitä, pesutuvan käyttö maksaa euron per tunti! Oma asunto tuntuikin taas aika luksukselta neutraalinsävyisine kylpyhuoneineen ja toimivine pohjaratkaisuineen. Puhumattakaan siitä, että olen pessyt pyykit ilmaiseksi taloyhtiön pesutuvassa viimeiset 12 vuotta.  

Asuntoilmoituksia katsellein silmin näkee omankin kodin hetken ajan hieman ulkopuolisena. Ehkä nuo verhot eivät näyttäisi kovin hyviltä myynti-ilmoituksessa. Tavaraa pitäisi karsia ja roudata kellariin, jotta tännekin saataisiin "myyvä tyhjyys". Olenkin vakavissani harkitsemassa lattioiden uusimista. Potentiaaliset ostajat eivät kiinnittäisi huomiota muovimaton kupruiluun vaan seesteiseen tunnelmaan. Itsekin voisin upgreidata elämyskokemustani täällä asumisesta. Eteisen ehostamiseen on mietinnässä pari jippoa myös. Olenkin todennut olevani liukumassa kohti hajutonta ja mautonta sisustamista monen värikylläisen vuoden jälkeen, ikään kuin stailaan jo asuntoani myyntiä varten karsimalla siitä liikaa persoonaa.

Ja tänäänhän on taas lottomiljönäärien leipomisen aika! Että laitetaanko sitä halvinta laminaattia vai parhainta parkettia. Vai tuleeko äkkilähtö asuntokaupoille - fengshui-vinkkien avustamana tietysti.




Tässä potentiaalinen pohjaratkaisu - ei puuttuvia osia, vaan pelkkää plussaa! Melkein jo muuttaisin.




Tieto lisää tuskaa. Nimittäin fengshui-mielessä tässä asunnossa on aikamoisia haasteita. Liian suuri lisäosa olohuoneessa sekä ulko-ovelta avautuva näkymä suoraan keittiön ikkunasta ulos. Vesipiste ja liesikin riitelevät vierekkäin.


perjantai 11. marraskuuta 2016

Keittiö-fengshuita ja alitajunnan viestejä

Näin tässä yhtenä yönä varsinaisen fengshui-unen. Siinä pitkään lasta yrittänyt ja lopulta siinä onnistunut tuttavapariskunta oli ostanut lapsen myötä uuden asunnon. Kun näin, että asunnossa oli uuni aivan ulko-ovea vastapäätä, heti samassa huoneessa, sain ahdistuskohtauksen ja pidättelin kyyneleitä. Tajusin, että nyt joku tästä perheestä kuolee, ja todennäköisemmin se on joko vauva tai sen äiti.

Kävi ilmi, että talon alla oli myös vanha, käyttämätön juna-asema tunneleineen. Mietin, että tänne kyllä tarvittaisiin fengshui-konsultointia, ja siinä samassa perheenisä sanoikin, että voit toki antaa neuvoja. Ilmansuunnat täytyy ottaa selville, mietin. Lähdenkin tästä heti hakemaan kompassiani, palataan pian asiaan!

Herättyäni mietin, että mitä ihmettä - kuinka joku voisi olla hengenvaarassa, jos uuni on ulko-ovea vastapäätä? Katsotaanpas tarkemmin, saadaanko tästä revittyä mitään oikeaa keittiöfilosofista analyysiä.

Fengshuissa uuni on keittiön pääelementtejä ja siitä on pidettävä hyvää huolta, koska se symbolisesti ruokkii koko perheen. Uunia sanotaan myös "keittiöjumalaksi" vanhan kiinalaisen tarun mukaan. Jos et halua niinsanotusti laittaa kaikkia munia yhteen koriin, niin käytä lieden levyjä tasapuolisesti vahvistamaan lieden ruokkivaa energiaa.

Keittiöön kertyy herkästi sekasotkua, tiskiä, roskia, ruoanjämiä ja muita elämänmerkkejä. Jääkaapin vähemmän houkuttelevat tuoksahdukset, tahmeat mysteeriläikät ja hedelmissä pörräävät banaanikärpäset, nuo ikiliikkujat, käyvät välillä kaikkien keittiössä vierailulla. Kunhan kaaos ei jää pysyväksi ja välillä näytetään rätillä kaapin paikka, niin jäädään fengshuissa plussan puolelle. Kaikenlainen lika, pöly, tasoilla seilaava tavara ja käytössä kulahtaneet kattilat ja pannut alkavat painaa energiatasoja alas. Chi tykkää puhtaudesta ja siisteydestä, kunnon hygieniapassimalliin. Katso siis, etteivät roskat, biojätteet ja kierrätysastiat ole ruoanvalmistuksen välittömässä läheisyydessä.

Moni ei ehkä tiedä, että keittiöstä löytyy kaksi vastavoimaa, vähän kuin taistelevat virtaset tai itämaisemmin yin ja yang. Nimittäin lieden, uunin, lämmön ja ruoanvalmistuksen tulienergia vastakohtanaan veden ja viemäreiden vesienergia. Siksi viimeistään keittiöremontin yhteydessä kannattaa varmistaa, että uunin ja vesipisteen väliin jää riittävästi tilaa. Älä myöskään sijoita tulta ja vettä vastakkain esimerkiksi vastakkaisilla työtasoilla niin, että ne ottavat koko ajan matsia. Jos nyt sitten toteat, että huono homma, siinähän ne ovat vierekkäin tai vastakkain, niin kokeile tyrkätä väliin vähän puuta hillitsemään vastakkainasettelua. Puinen tarjotin tai alusta, yrttiruukkuja tai jotain vihreää taltuttaa riitapukarit. Rohkeimmat voivat kokeilla kristallipalloa tai maaelementtiä esimerkiksi kivitason muodossa, kuten Kathryn Weber suosittelee.

Tässä keittiössä tuli ja vesi on erotettu puisella leikkuulaudalla ja yrttiruukuilla. Kuva: Pinterest.

Puuelementtiä voi lisätä keittiöön näin hurmaavalla tavalla. Kuva: Pinterest / Home Furniture.


On suositeltavaa, että kokilla ei ole selkä ovea päin, vaan että tämä näkee sisääntulijat. Ehkä alitajuinen vaara yllätetyksi tulemisesta lisää keitoksiin oman vienoisen mausteensa. Sanotaanhan, että ruoanlaittajan tunteet ja tunnelmat vaikuttavat suoraan ruokaan, sen makuun ja onnistumiseen. Ja kokeilepa syödä, kun olet vihanpuuskan tai surun vallassa. Mikään ei oikein maistu miltään. Kokemuksesta voin sanoa, että menee hyvät lasagnet hukkaan, jos riitelee juuri ennen ruokailua. Jos kuitenkin kokkaat selkä kohti huonetta, niin apuna voi käyttää jotain kiiltävää esinettä, metallikattilaa tai muita heijastavia pintoja, jotka ilmiantavat lähestyvät ihmiset. Toinen vaihtoehto on laittaa keittiön oveen kahisevat helmi- tai bambuverhot, ellei peräti ripusta helisevää tuulikelloa ovensuuhun. Saattaa tosin ärsyttää, jos perheenjäsenillä on tapana eksyä keittiöön yöllä juomavettä hakemaan ja kilkatus herättää koko talon.

Jos oikein fengshui-hifistellään, niin parasta olisi, että uuninluukku avautuu kokkaajan omaan suotuisaan ilmansuuntaan. Tarina ei kerro, mitä tehdään, jos kokkeja on enemmän kuin yksi, mutta ehkäpä silloin pääkokki saa parhaan uunin suunnan ja lopuille valitaan otolliset istuinsuunnat ruokapöydässä. Itselläni uuni aukeaa epäsuotuisaan suuntaan, ja vaikka olisinkin keittiöremontin aikaan tiedostanut tämän, niin en tiedä olisinko kuitenkaan saanut sitä sijoitettua paremmin. Jotenkin tämä ei tunnu mielestäni ihan siltä kaikkein tärkeimmältä fengshui-neuvolta, etenkään jos ruoanlaitto ei ole intohimoinen, jokapäiväinen harrastus (mitä se henk. koht. ei tod. ole). Mutta jos olet rakentamassa uutta taloa tai vaikka remontoimassa vanhaa ja pistät kaiken mullin mallin, kuten huonejärjestyksen, niin miksi et varmistaisi keittiöonnea fengshuin avulla? Luukut kaakkoon vaan - jos se siis sattuu olemaan suotuisa suuntasi.

Entäs se uni, josta tämä kirjoitus sai alkunsa? Voiko ulko-oven ja keittiön uunin kohtaamisella olla jotain negatiivista vaikutusta? Vai mistä tämä alitajuntainen viesti oikein pulpahti? Ainakin kohtaava energia on voimakasta, sillä ulko-ovi on chi-energian pääväylä asuntoon ja sanotaan, että keittiössä chi-energia tulee huoneeseen uunista (kuulostaa vähän samalta kuin että joulupukki tulee sisään takasta...) Kun nämä kaksi chi-energian väylää asetetaan vastakkain, efekti lienee sama kuin jos laittaisi peilin ovea vastapäätä: se kimmahtaa siitä takaisin ulos. 

Ulko-oven ja keittiön vastakkainasettelu voi johtaa myös muihin yllättäviin ongelmiin. Jos heti kotiintullessa näet ensimmäisenä keittiön, ruokailu alkaa pyöriä mielessä ja suuntaat todennäköisesti ensimmäiseksi jääkaapille jotain pientä haukkaamaan. Tällaisissa kodeissa asukkailla saattaa olla myös ongelmia syömisen kanssa: joko sitä mätetään kunnolla tai sitten lipsahdetaan syömishäiriön, kuten anoreksian puolelle. Tasapainoa voi olla vaikea saavuttaa. Jos kärsit ärtyvän suolen oireyhtymästä, keliakiasta tai muista suolistotapauksista, tarkista mikä on näkymä ulko-ovelta keittiöön.

Uneni varoittava esimerkki varmaankin viittasi tähän: se, mitä asunnossa on aivan ulko-ovea vastapäätä, määrittää osaltaan asunnon energioita. Peilin kautta chi-energia ponnahtaa pois, avoimen ikkunan tai takaoven kautta se kulkee suoraan läpi ja wc- tai keittiöviemärin ollessa vastassa, se sukeltaa viemäriin. Lisätään tähän myös se uuni, eikä unohdeta rappusia yläkertaan. Jos eteisessä on vastassa heti portaat ylös, chi-energia juoksee ne kaksi askeletta kerrallaan eikä alakertaan jää paljonkaan happea. Kaikissa kyseisissä tapauksissa kuitenkin chi-energiaa häviää eikä se jää kiertelemään asuntoon. 

Entä unessa esiintynyt metroasema asunnon alla? Ensin vähän hymähdyttää tämä visio, mutta se voi olla totisinta totta uusissa lähiöissä, jotka on rakennettu metro- tai juna-aseman päälle. Ja kantakaupungeissa metrolinjat vipeltävät kadun alla poissa silmistä. Jos asuintalo sijaitsee tällaisessa paikassa, jossa on tyhjää alla, katsotaan, että sekin vaikuttaa alitajuisella tasolla. Jos sattuu onnettomuus, mitä tapahtuu? Jos asuu maanjäristysalueella, huoli on ihan todellinen. Kun maa pettää jalkojen ja talojen alla, elämä sortuu. Siksi fengshui neuvoo rakentamaan talon jykevälle maaperälle. Sitä ei pääse Iso Paha Susi puhaltamaan kumoon.

Sama pätee myös talon alla sijaitseviin parkkialueisiin ja -luoliin. Se on kyllä kätevä ja näpsäkkä keino saada autot siivottua pois näkyvistä, mutta tosipaikan tullen voipi käydä huonosti. En toki halua luoda huonosti nukuttuja öitä kenellekään ja lietsoa huolta. Fengshuin mukaan vaan epävarmuustekijät, olivat ne sitten todellisia tai kuvitteellisia, luovat symbolista pelkoa ja stressiä asukkaan elämään. Kun kaikki nämä mahdolliset alitajuiset stressitekijät eliminoidaan, saadaan fengshuin kannalta ihanteellinen asuinympäristö. Parkkiluolia tullaan rakentamaan jatkossakin, joku aina tulee asumaan metroväylän yläpuolella ja joissakin paikoissa itse maaperä antaa periksi muutoksille. Turun jokirannan savinen maaperä tuonee asukkaille oman jännitysmomenttinsa, siitä toriparkista nyt puhumattakaan. Ja seuraavaksi ajatus juoksee Amsterdamin lukuisiin asuntoveneisiin! Siinähän on pelkkää vettä jalkojen alla. Vähän kuin vesisängyssä makaisi kaiket yöt. Onneksi oikeista vesisängyistä on päästy jo eroon, ne olivat fengshui-kauhistuksia numero yksi. Ties mitä lillui selän alla, kun elämältä symbolisesti puuttui pohja.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kukaan tuskin kuolee siihen, että uuni on ovea vastapäätä tai jos omasta (alitajunnan) kellarista löytyy pimeä ja hylätty juna-asema (hmm, Freud varmaan yhdistäisi tämän unen käyttämättömiin munanjohtimiin ja vähäiseen kiinnostukseen lastenhankintaa kohtaan). Mutta palataksemme fengshuihin, vakaa maa jalkojen alla niin fyysisesti kuin symbolisesti ja lupsakka, raikas chi-energiankierto kotona, siihen tulisi pyrkiä, niin keittiössä kuin kellarissa. 



Onpa vetiset paikat tässä makuuhuoneessa! Nyt on pakko sanoa, että karseeta fengshuita. Sori.

Kuva Rebelwallsin instagram-tilistä ja tapetti Rebelwalls.com






sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Suomi yin, Italia yang

Minulta on usein kysytty, miksi en ole pakannut laukkujani ja muuttanut Italiaan. Lämmin ilmasto, suussasulava ruoka ja mitkä maisemat, verrattuna siihen pitkään, pimeään ja kylmään talveen, jonka kaikki tunnemme paremmin kuin hyvin ja joka on taas ihan nurkan takana. Ehkä joskus muutankin, kerran sitä jo yritinkin, mutta aika ei ollut kypsä, enkä minäkään (tai siis muutaman kuukauden kuluttua olin hyvinkin kypsä ja pakkasin laukkuni ja tulin takaisin). Sitäpaitsi pelkään paisuvani muodottomaksi tuolla herkkujen maassa.

Toistaiseksi suomalaisuuteni on sitä sorttia, että on mukavaa kun arki toimii kotimaassa totuttuun tapaan ja voin ummistaa osan silmistäni Italian epäkohdille. (Pidän silmät ummessa myös Suomen huonoille puolille, joten taidan tarvita valkoista keppiä.) Toiseen maahan muuttaessa epäkohdat hyökkäävät silmille ja niitä vastaan täytyy jotenkin reagoida.  

Suomeen jäämiseeni on monta syytä, mukavuudenhalu niistä suurimpana, mutta käytänkin tilaisuuden hyväksi ja vertaan Suomea ja Italiaa yinin ja yangin kannalta. Euroopan eri laitojen maat ja niiden asukkaat ja tavat kun ovat monessa suhteessa toistensa vastakohtia.

On helpointa aloittaa itsestäänselvyydestä, eli kylmyydestä ja kuumuudesta, valosta ja pimeästä. Kylmyys ja pimeys on yiniä, valoisuus ja lämpö yangia. Siinä missä Suomen valoisat yöt tasoittavat vaakaa, jottei olla pelkästään yinin puolella, Italian nopeasti pimenevät kuumat fööni-illat sisältävät nekin ripauksen yiniä kaikessa yangimaisuudessaan. Mutta perusasetelma on tietysti se, että Suomen yin-ilmasto jää Italian yang-kelien varjoon. Siksi me olemme tuulipukukansaa ja Italia muodin huipulla, kun kaikkea kaunista ei tarvitse piilottaa toppatakin ja sadehousujen alle.  

Suomi onkin introverttiydessään piiloutuvaa yin-sorttia, kun taas italialainen paistattelee mielellään valokeilassa ja haluaa, että muutkin näkevät hänen yang-valovoimaisuutensa. Eikä ihme, jos iho on kautta vuoden sopivasti ruskettunut ja hiusten leikkuu värjäyksineen maksaa 30 euroa. Sillä hinnalla suomalainen voi lähinnä piilottaa kalmanvaalean ihonsa ja itseleikatun ja -värjätyn tukkansa markettipipon alle. Mutta ei mennä hintavertailuihin sen enempää, sillä 80 sentin tuore suklaa-croissantti saa jo sydämeni itkemään verta enkä ehkä kestä enempää mihin euro riittää -vertailuja. Siinä missä Suomessa kukkaroni sisältö on yin (hiljainen, matala, pieni, vaatimaton), niin Italiassa se yltää rehvakasti korkealle, yangiin asti. 

Seuraavan yin/yang-vastaparin löydämme rannalta. Vaaleat, pohjoiseurooppalaiset auringonpalvojat makaavat rantahiekalla hievahtamatta, meren aaltoja kuunnellen, kuumuuden lamauttamana, kun taas vastakohtana on kilometritolkulla polttavan auringon alla kävelevä tummaihoinen ranta-raybanien kaupittelija. Ensinmainittu viileä ja vaaleaihoinen pohjoisen naisasukki on rantavalasmoodissaan yiniä, jälkimmäinen tumma mies kaikessa aktiivisuudessaan ja yritteliäisyydessään yangin ytimessä. Liike vs. lepo, aktiivisuus vs. passiivisuus, nainen vs. mies, vaalea vs. tumma, rikas vs. köyhä. Rannalla eriarvoisuus korostuu, mutta ilman yin-turistia yang-kaupustelija ei pärjäisi ja ilman kaupustelijaa turisti... niin. Ilman vertauskohdetta todelliseen köyhyyteen ja puurtamiseen turisti ei muistaisi kuinka etuoikeutettu onkaan, kun voi ottaa lennon ja matkata tuhansien kilometrien päähän rantalomalle. Kiitollisuus omasta osasta korostuu ja on muutenkin huomattavan paljon helpompaa auringon alla, varpaat hiekassa. 

Sen lisäksi, että Suomen kesä on aika kesysti yin verrattuna Italian kuumaan ja pitkään yang-aurinkoon, niin sama yin/yang-asetelma pätee sosiaaliseen elämään ja kaupunkien ja kylien katukuvaan. Pikkukaupungin sunnuntai-iltapäivä voi nimittäin olla hyvin erilainen kokemus Euroopan eri laidoilla. Vietin ohikulkumatkalla elokuussa hetken Jyväskylässä sunnuntai-iltapäivänä ja koko kaupunki vaikutti täysin kuolleelta, vaikka keskustassa oli kansainväliset markkinat. Asiakkaita vaan ei näkynyt missään. Ehkä kaikki olivat mökillä?  

Toscanalaiset pikkukaupungit ovat sen sijaan täynnä äksöniä pitkälle iltaan asti. Melkein aina on jotkut markkinat, festivaalit tai muut kokoontumiset. Ja vaikkei tapahtumia olisi, niin aina on hyvä hetki jäätelölle, jäätelöbaarit kun ovat auki klo 23 asti joka ilta. Mummot ja vaarit käyvät syömässä jäätelöä siinä missä lapsetkin. Suomessa kukaan ei ole ulkona iltakävelyllä siihen aikaan, jäätelökiskasta puhumattakaan, vaan hampaat on jo pesty ja peti kutsuu. Arki-iltoina suomalainen kaupunki on hiljainen, elämä on siirtynyt kotiin, kun taas samaan aikaan italialaiset elävät ja näyttäytyvät kaduilla. Ihmekö tuo, kun ulkona tarkenee mukavasti t-hihasillaan suurimman osan vuodesta. Ja ehkäpä viileä jäätelö on tarpeen lämpimässä ilmastossa, kun taas Suomessa tarvitaan jokin kuuma juoma. Yinin ja yangin tasapainoa siinäkin haetaan.

Otetaan puheeksi hiljaisuus. Suomessa voi vielä löytää täydellisen hiljaisuuden, kuuluu korkeintaan tuulen suhinaa puissa. Tämä onkin yksi matkailuvalttikorttimme, sillä japanilaiset eivät ota tätä uskoakseen ja tulevat meidän metsiimme asti kuullakseen - ei mitään. Italiassa hiljaisuuteen liittyy aina jotain pientä taustamelua: liikenteen äänet kaukaisuudessa, kukon riehakas kieunta, päivä- ja yökaskaiden tsikitys, autojen varoitustorvet vuoriston kiemurateillä, meren kohina rannikolla, junan kolina kiskoilla. Suomalainen hiljaisuus on parhaimmillaan täyttä yiniä ja italialainen hiljaisuus on siihen verrattuna aktiivista yangia.

Ja kun ei ole hiljaista italialaiseen tapaan, niin silloin on ÄÄNEKÄSTÄ! Kävin hiljattain paikallisessa BricoIo-rautakaupassa ja koin aikamoisen ilmestyksen. Mikä äänekäs kauppa! Jokaisen hyllyn päässä pälpätti minitelkkari, joka kertoi shopping tv -tyyliin tämän ja tämän tuotteen erinomaisuudesta. Seisoin jonkun aikaa kohdassa, johon kuului noin 10 eri hyllyvälin telkkarit, kaikissa tietysti äänet täysillä ja kovaääninen mies tai nainen vakuuttamassa, että juuri tämä tuote ratkaisee kaikki ongelmasi. Kun käveli muutaman askeleen eteenpäin, kuuli lisää puhuvia telkkareita. 

Alkoi tuntua siltä, että on jossain psykologisessa kokeessa, kuinka nopeasti sekoat täysin ja alat hihitellä hysteerisesti ja syöt kengännauhasi. Toinen vaihtoehto on saada joku aggressiivinen yllätysreaktio, ja motata ensimmäistä vastaantulijaa lättyyn. Olisin filmannut tilanteen, elleivät myyjät olisi pitäneet meitä silmällä, että mitä ne ihmettelee ja pyörittelevät päätään. Varma keino saada asiakkaat juoksemaan kaupasta ulos ostamatta mitään (ainakin suomalaiset asiakkaat). Mietin mikä markkinoinnin mastermind on tällaisen myyntitaktiikan takana. Ehkä kukaan ei ole miettinyt, miltä kuulostaa pienehkö rautakauppa, jossa on noin 50 minitelkkaria auki yhtä aikaa. Mutta täydellinen esimerkki siitä, miten yang Italia parhaimmillaan (=pahimmillaan) voi olla. Äänet eivät päästä hetkeksikään rauhaan. Siksi Suomeen paluu voikin olla suuri rauhan hetki, mutta myös paluu tylsyyteen. Eikö täällä tapahdu mitään? Missä kaikki ihmiset ovat? Onpa muuten hiljaista. Kukaan ei edes puhu. Kotikin on tunnelmaltaan hiljainen, kun siellä ei ole ollut asukkaita.

Suomalainen rauhallinen puhumattomuus on yiniä, italialainen vilkas keskustelu yangia. Joskus tuntuu, että Italiassa puhuminen on todellista taidetta - siinä missä Suomessa mikä tahansa aihe on aika pian loppuunkaluttu, sillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään sanottavaa, Italiassa saatetaan puhua yhdestä asiasta tuntikaupalla, etenkin ruoasta. Suomalaisesta ruoasta nyt ei kovin montaa tuntia voi puhua... Ja se on syötykin aika nopeasti, suomalaiset kun ovat käytännönläheistä ja suoritushenkistä porukkaa. Italiassa lounaat ja illalliset sen sijaan saattavat kestää monta tuntia ja myös ruoan määrässä on volyymia. Jos italialainen ruokatunti on lyhyt, se tarkoittaa vain yhtä tuntia. Kun Suomessa on työpaikalla kiire, ruokatunti saattaa yksinkertaisesti jäädä pitämättä. Italiassa tätä varten on keksitty siesta. Nerokasta. Mikään ei ole pyhempää kuin ruokahetki ja ruokalepo.

Niille, jotka eivät ole tottuneet italialaiseen tv-kulttuuriin, saattaa olla shokki nähdä tv-show'ta, joissa on tuutin täydeltä "suoraa huutoa". Onpa joihinkin ohjelmiin ilmeisesti palkattu myös vastarannankiiskiä, eli jotka tahallaan riitelevät toisten kanssa. Suomalaisten sivistynyt tapa odottaa omaa puhevuoroa ja sääntö, että ei saa puhua toisten päälle tuntuu ihan hullulta Italiassa, jossa kaikki puhuvat yhtäaikaa, mutta jossa keskustelussa on silti järkeä ja oma nopeatahtinen kulkunsa. Suomalaiset jäävät epäilemättä ulkomailla muiden puhujien jalkoihin, jos eivät omaksu aivan toisenlaista toimintatapaa. Olenkin Italiassa enemmän äänessä kuin kotimaassa ja aggression ilmaiseminenkin on helpompaa. Ei tarvitse piilottaa ärtyneisyyttään, vaan sen voi heti heittää ilmoille. Eipähän tarvitse pullottaa tunteitaan, kunnes napsahtaa, à la finlandaise.

Tästä pääsemmekin sujuvasti seuraavaan aiheeseen. Suomessa moni nimittäin tuntuu tarvitsevan terapiaa, kun perheen välit ovat etäiset ja ihmisiltä vaaditaan itsenäisyyttä, pärjäämistä omillaan ja tunteiden peittämistä. Italiassa moni tarvitsisi terapiaa, koska perhe ja yhteinen hyvä menee kaiken muun edelle, omat tarpeet ja toiveet jäävät muiden jalkoihin. Perheen tiukka kontrolli ja tiukka, joskus kuristava läheisyys tuntuu tukahduttavalta. Jos haluat vaikkapa muuttaa synnyinpaikkakunnalta muualle opiskelemaan, puhumattakaan jatko-opiskeluista ulkomailla, niin perhe saattaa torpata aikeesi välittömästi ja asiasta ei enää keskustella (tai sitten keskustellaan, mutta ei siihen neutraaliin sävyyn kuin altavastaava haluaisi). Kohtaloksi saattaa jäädä sama kaupunki ja samat mahdollisuudet, sama asunto vanhempien luona. Sillä vanhemmat maksavat yleensä opiskelun ja saattavat näin päättää mitä perheen nuoriso opiskelee. Oma tahto ja sen ilmaiseminen on koetuksella, etenkin mitä etelämmäs Italiassa mennään. Auktoriteetti on edelleen vanhemmilla eivätkä lapset päätä perheen asioita, kuten Suomessa alkaa olla tapana.

Yli-individualistisessa Suomessa sen sijaan teinit lähetetään aikuistumaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, joko kouluihin tai omat vuokrarahat tienaamaan. Sitä, että joku jäisi kotiin pidemmäksi aikaa, katsotaan kieroon. On ikään kuin pakko lähteä tien päälle, kuin Tenavien Ressu konsanaan, säkki tikun nokassa heiluen. Molemmat ääripäät tuntuvat aika... äärimmäisiltä. Mutta yhteiskunta ja sen säännöt muovaavat ihmisiä niin, että suomalaiset teinit eivät kotiin halua jäädä ja Italiassa yhteiskunta taas perustuu sille, että perhe pitää nuorista taloudellisesti huolen ja tukitoimia ei tarvita. Enpä ole kuullut, että Italiassa olisi nuorten asumistukea, vanhemmista puhumattakaan. Ja kun ei ole töitä, millä sen vuokrankaan maksaisit? Yleensä vanhempien luona asuminen avioliittoon asti on taloudellinen välttämättömyys - ja maan tapa, jota ei katsota niin pahalla kuin meillä.

Jo monta kuukautta jatkuneet maanjäristykset Italiassa ovat jälleen yksi esimerkki siitä, miten yang koko maa, perustuksia myöten, on. Yang-energiaa on koko mannerlaatan täydeltä ja siellä täällä on aktiivisuusasteeltaan vaihtelevia tulivuoria. Vakaakallioinen Suomi, jossa maanjäristys on yhtä kaukainen ajatus kuin hellepäivä jouluna, on siltäkin osin järkähtämättömän yin. Väkisinkin tulee mieleen, että niin on luonteemmekin: siinä missä italialaiset kuplivat ja räiskyvät kuin tulivuorensa, suomalaiset eivät hetkahda mistään. Sama pätee politiikkaan: Italian poliittinen show on ihan eri kiehuma-asteella kuin meillä. Mutta koska en seuraa aktiivisesti kummankaan maan politiikan kiemuroita, jätän suosiolla vertailut tähän.

Aivan kuten yhtä ei voi olla olemassa ilman toista, ei yiniä ilman yangia, niin emme ehkä olisi niin jähmeitä ja jäyhiä jos ei olisi vertailukohtana niinkin kuhisevaa maata kuin Italia. Molempia ääripäitä tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Italia saa vereni juoksemaan hieman nopeammin ja saan yin-olemukseeni vähän vauhtia. Ja kuten yinin ja yangin tulisi olla keskenään dynaamisessa harmoniassa, niin myös minä haluaisin molemmista maista parhaat palat. Ei pelkkää hiljaista ja sovinnaista yin-Suomea tai ylitsepursuavaa energiapaukkua yang-Italiaa, vaan tuplaespresso ja kalakukko, molemmat. Silloin ei tarvitsisi miettiä kumpi on parempi, vaan voisi nauttia yinin ja yangin toisiaan täydentävästä symbioosista. 

Toive on heitetty eetteriin, odotan maailmankaikkeuden ratkaisua pulmaani, miten asua puolet vuodesta Italiassa, puolet Suomessa.



Jos asuisin Italiassa, arkiaamut saattaisivat alkaa näin makeasti.

Ilme on iloinen, kun on namia naaman alla. Tai kuten ala-asteen opettaja ikimuistoisesti sanoi, on imeläkuppi leuan alla. No, cappuccino on varsinainen imeläkuppi!







Viimeinen päivä rannalla. Tähän auringon leikkiin laineilla tiivistyy veden ja tulen liitto, kuin yin ja yang, toisiaan täydentäen. 



lauantai 22. lokakuuta 2016

Puolalaiset häät

Fengshuin mukaan täydet ruokakaapit ja hedelmäkulhot pöydillä symboloivat yltäkylläisyyttä ja perheen vaurautta. Ihan käytännön tasollakin se takaa täyden vatsan. Pelkkä valo jääkaapissa on siis tämän mukaan kehnoa fengshuita. 

Olen italialaisen sanonnan mukaan "buona forchetta", eli "hyvä haarukka", jolla kuvataan terveen ruokahalun omaavaa ja kulinarismin iloista nauttivaa ihmistä, joka ei syljeskele soppakulhoon tai nyrpistele nenäänsä ruoan rasvapitoisuudelle. Sillä on omat kerrannaisvaikutuksensa, kuten jokainen voi kuvitella. En kuitenkaan aiemmin ollut osallistunut sellaisiin syöminkeihin kuin lokakuun alussa puolalaisissa häissä.

Se, että italialais-puolalainen hääpari saatiin naimisiin, alkoi jossain vaiheessa tuntua vähän toissijaiselta asialta. Pääasia oli ruoka ja syöminen. Ja sen vuoksi myös juominen. Nyt ymmärrän miksi Puolassa (ja muissa raskaan ruoan itäblokkimaissa) juodaan niin paljon vodkaa: se toimii pikaruoansulattajana eri ruokalajien välillä. Kumma kyllä, ähkyä ei pääse syntymään, kun heittää lasillisen vodkaa huiviin jokaisen annoksen jälkeen. Kuinka kätevää. Ja eiku taas syömään!

Puolalaisten häiden yltäkylläisyys oli hämmentävää. Tuntikausia jatkuviin perhe- ja juhla-aterioihin tottuneet italialaiset vieraatkin joutuivat tunnistamaan häviönsä muutaman ensimmäisen lautasellisen jälkeen, sillä ruokaa tuotiin pöytään lisää jo ennen kuin entiset oli ehditty putsata parempiin suihin. En tajunnut laskea, montako ruokalajia ja lautasellista eteen kannettiin, mutta hatusta heittämäni arvio on noin 30. Siinä tarvittiin sitä vodkaakin jo aikalailla ruoansulatusta avittamaan.

Suuret juhlat ovat kautta historian olleet arjen kitkuttamisen keskellä suorastaan vatsanräjäyttävä poikkeus. Arkiruoka saattaa olla vaatimatonta kauravelliä, kunnes jouluksi pannaan possu pakettiin ja syödään päivästä toiseen. Joulun ja pääsiäisen ohella häät ovat suurten syöminkien juhlaa. Symboliikkaa ei tarvitse kaukaa etsiä: monen päivän juhlinta ja ruoan ja juoman jatkuva virtaus pitää huolen siitä, että liitto alkaa suotuisissa merkeissä eikä avioparilta tule puuttumaan särvintä pöydästä.

Tämä tuore hääpari on hoikkaa tekoa, eikä päivän jännityksessä varmaan pystynyt täysillä keskittymään ruokailuun, mutta me vieraat pidimme siitä kyllä huolen. Olin jo etukäteen valinnut juhlavaatteen sillä perusteella, että se ei kiristä vatsan kohdalta, mikä olikin oiva valintakriteeri. Aloimme syödä kuuden maissa illalla ja söimme vielä kahdelta yöllä. Välillä puolalainen dj piti huolen siitä, että juhlakansa ravisuttaa ruokaa vähän alemmas suolistossa, jotta ylävatsaan mahtuu taas tavaraa. Puolalaisille vieraille meininki oli tietysti tuttua, eivätkä he olleet moksiskaan, kun jälkiruoan jälkeen alkoi tulla taas kymmentä kinkkuleikkelettä pöytään, mutta me muut puistelimme päätämme useaan otteeseen. Välillä eteen tuotu ruoka-annos jäi käytännössä koskemattomaksi, sillä nälkä oli vain kaukainen muisto. Suu kyllä olisi mielellään syönyt ja maistellut, mutta ruoalle ei kai ole vielä keksitty viinin sylkykupin kaltaista vastinetta, vaan kaikelle piti löytää paikka vatsasta. Mietimme, että mihin tämä kaikki ruoka oikein päätyy. Vievätkö kokit ja tarjoilijat kotiinsa, vai meneekö vaan roskiin? Puolassa kun ruoka on kuitenkin naurettavan halpaa Suomen hintoihin verrattuna.

Ilta huipentui hääkakun leikkaamiseen kymmenen maissa ja moni varmaan kuvitteli, että se oli nyt tässä. Kunnes puolenyön maissa eteen kannettiin taas herkullista sienikeittoa. Kun kesken tanssimisen, noin puoli kahdelta, saliin kannettiin kokonainen porsas tähtisateineen ja lisukkeineen, taisi monelta loksahtaa leuka. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten... syöminen. Ja taas mentiin. Vähän vodkaa väliin, niin ei tule paha olo. Viimeisen ruokalajin, joskus klo 3 jälkeen, sulhanen oli jo torpannut ja lähettänyt takaisin keittiöön. Rajansa siis kaikella. Ehkä joku puolalainen vieras olisi siitäkin selvinnyt.

Seuraavana päivänä, kun se vihdoin koitti, oli pakko tehdä pieni sulattelukävelylenkki hotellin lähistöllä. Huomasimme, että jo hyvin pienellä alueella sijaitsi useita stomatologia-studioita, eli toisin sanoen vatsavaivoihin keskittyneitä klinikoita. No ei ihme! Jos puolalaiset ovat kovinkin avioituvaa sakkia, niin saattaa siinä välillä tarvita lääketieteellistä apua, että saa suolistonsa kuntoon. Mutta kuinka ihmeessä kaikki näkemäni puolalaiset naiset olivat niin hoikkia? Mitä siellä klinikalla itse asiassa tehdään?

Niinsanottuna krapulapäivänä syömingit jatkuivat klo 15 ja kestivät iltakymmeneen asti. Koska en enää halunnut luottaa vodkan voimaan ja koska jostain syystä olin jo täyteen syöty, niin useampi ruokalaji jäi maistamatta. Tämänasteinen syöpöttely kahtena päivänä peräkkäin tekee jo todella tiukkaa ja vaatii parempaa harjoittelua. Mietin armahtavani pötsiäni heti kun kotiin päästään ja ryhtyväni tiukalle kuurille.

Nyt puolalaiset häät ovat enää hauska, ainutlaatuinen muisto. Päätin pitää oman stomatologia-kuurin ja luopua pariksi kuukaudeksi kaikesta paheellisesta ruoasta, jotta elimistöni nollautuu. Olen nyt maidottomalla, munattomalla, juustottomalla, lihattomalla, leivättömällä, sokerittomalla, kahvittomalla ja alkoholittomalla dieetillä. Nakertelen lähinnä kynsiäni ja kauden juureksia. Nuuhkaisen välillä kahvia ja makkarapakettia. Aah, mitkä aromit!

Syksy on fengshuissa metallin aikaa ja se antaa päättäväisyyttä, tahdonvoimaa ja jämäkkyyttä. Koska siivosin aiemmin kesällä vaatekomeroni, miksi en samalla siivoaisi kroppaani niin, että myös mahdun niihin vaatteisiin? Elävä ihmiskoe on käynnissä ja terveyden nimissä on huomattavan paljon helpompi kieltäytyä herkuista. Jouluna voi taas pistää kaiken pipariksi. Ja seuraava hääkutsu on tulossa vasta ensi kesäksi, tällä kertaa perisuomalaisiin häihin. Viimeistään siihen mennessä Puolan syömingit on hyvin sulateltu.

Entä mitä tapahtui kaikelle sille ylitsejäävälle ruokamäärälle? Lähtöpäivän aamuna näin, miten morsiamen isän autoon kannettiin kolme kuormallista styroksiastioita, täynnä sen seitsemää sorttia. Arvuuttelimme, meneekö ruoka kenties kodittomille vai perheen pakastimeen, josta sitä syödään häähumun jälkimainingeissa viikkotolkulla. Selvää on, että tärviölle ei mennyt yhtään. Yltäkylläisyys ja säästäväisyys = hyvinvointia pitkäksi aikaa. Olkoon hääparin yhteiselämä siis yhtä kukkuroillaan onnea kuin juhlapäivien tarjoiluvadit!

Virsikaraokea kirkossa. Täytyy myöntää, etten ihan pysynyt sisällöstä selvillä seremonian ollessa kokonaan puolaksi.

Joustovyötäröistä juhlaeleganssia. 



Kaikki valmista, ylensyönti voi alkaa.



Kakku vai kepponen. Makeannälkää tainnuteltiin hääkakun avulla klo 22 illalla.

Puolenyönaikaan olikin jo taas pikkunälkä. Tai sitten ei.
Puoli kahdelta yöllä tuotiin possua pöytään. Hiukooko ketään?