keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Oppimisen äärellä

Tänä syksynä pääsin opettamisen makuun, sillä Turun Työväenopistossa starttasi lokakuussa kahden kuukauden pituinen Fengshuin perusteet -kurssi. Käsittääkseni tämä oli ensimmäinen kerta, kun fengshui-tiedon lähteille pääsi Turussa työväenopiston kurssitarjonnan kautta.

Hyvä fengshui-onni oli ilmeisesti myöden, sillä kurssi tuli heti täyteen eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet edes mukaan. Sain myös käyttööni hienon, ellei peräti parhaan, auditorion kaikkine vehkeineen. Puitteet olivat siis otolliset.

Kurssini osallistujat olivat kaikki naisia, mikä kertoo siitä maineesta, mikä fengshuilla länsimaissa on. Aasian päässä fengshuin opiskelijat ovat tasaväkisemmin sekä miehiä että naisia eikä fengshuilla ole "naisleimaa". Päinvastoin, kaikki fengshui-mestarit ovat perinteisesti olleet aina miehiä, kunnes tasa-arvo on alkanut hiipiä fengshuin maailmaankin.

Ikäjakauma kurssillani oli noin keski-idän kieppeillä, mukaan mahtui sekä parikymppistä porukkaa että eläkeläisiä. Alkuhaastattelukierros kertoi, että monelle fengshui oli käsitteenä tuttu ja kiehtova, mutta sisältönä vieras. Oli siis syytäkin alkaa ihan perusteista, eikä kurssilla tarvinnutkaan olla mitään aiempaa taustatietoa aiheesta. 

Olin jaotellut kurssin teemoittain ja käsittelimme ihan fengshuin peruskauraa, kuten viittä elementtiä, kahdeksaa ilmansuuntaa ja baguaa, ympäristöstä löytyvää neljää eläintä sekä suotuisia ja epäsuotuisia ilmansuuntia henkilökohtaisen ming gua -numeron mukaan sekä asuntoon virtaavia chi-energioita. Tutkailimme siis mikä on fengshuissa ehdotonta no-nota ja mihin taas pitäisi pyrkiä, etenkin silloin kun kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, eli asuntoa vaihtaessa. Teimme myös katsauksen kiinalaisessa sisustuksessa käytettäviin fengshui-tehosteisiin, mitä ne ovat ja mitä niillä pyritään saamaan aikaan. Kaikkea kiinanpunaista ei ole tarkoituskaan ottaa käyttöön omassa, suomalaisessa, kodissa.

Tavoite oli, että jokainen osaa katsoa ympäristöään eri silmin kurssin jälkeen, eli laittaa fengshui-silmälasit päähän. Kotitehtäväksi annoin pieniä pohtimispähkinöitä omaan kotiin liittyen, ei mitään palautettavia pakkopuristuksia. Tärkeintä oli tulla paikalle ja osallistumisprosentti säilyikin korkeana koko syksyn ajan. Jokaisen omasta harrastuneisuudesta jäi kiinni, tuliko niitä kotitehtäviä sitten oikeasti tehtyä ja tyhjenikö kirjaston fengshui-hylly kirjasuositusteni myötä. Tottakai jotenkin kuvittelin, että oppilaat etsiytyvät kaiken lisätiedon pariin silmät kiiltäen, kuten itse aikoinani, mutta täytyykin muistaa, että tämä oli heille vasta ensimmäinen makupala ja syksyinen harrastus muiden menojen joukossa, ei koko elämää täyttävä filosofia.

Teimme kurssilla jokaisen omaan pohjapiirokseen kahdeksan ilmansuunnan piirakkabaguan, eli pienenä järkytyksenä kurssilaisille tuli se, että jostain piti kaivaa kompassi esiin ja osata sitä vielä käyttääkin. Annoin luvan käyttää hätätapauksessa myös kännykän kompassia, vaikka se saattaakin heittää luvuissa vähän sinne tänne. Tärkeintä oli päästä alkuun ja selvitellä oman kodin ilmansuunnat, kerrankin kunnolla eikä vain arvaillen.

Kodin pohjaratkaisusta riippuen joillakin oli helppo homma piirtää bagua pohjan päälle, toisilla taas aiheutti ongelmia lisäosien ja puuttuvien osien määrittely, mikä ei aina olekaan yksinkertaista. Kävin kiertämässä kaikki osallistujien pohjapiirrokset läpi ja annoin vinkkejä. Tunnin jälkeen sai aina kysyä, jos iski tenkkapoo tai epävarmuus. 

Pohjapiirrostyöskentely oli mielestäni olennainen osa kurssin antia, sillä kirjoja lukemalla ei vielä hahmota kuinka asia käytännössä menee. Usein homma on selvä siihen asti, kunnes ottaa kynän käteen ja alkaa miettiä, että mitenkäs tämä nyt tehdäänkään. Sama se oli itselläkin alkumetreillä. Vasta kun joku kokeneempi näytti ja opasti, niin alkoi kuva kirkastua ja pohjapiirroksen ilmansuuntasektorit hahmottua. Sitten vasta voi varmuudella sanoa jotain asuntonsa sisäisestä fengshuista.

Eniten keskustelua syntyi kun puhuttiin erilaisista energioista, liittyi se sitten tavaroihin tai itse asuntoihin ja niiden asukkaisiin. Etenkin nk. roinaenergia, eli turhat tavarat ja niihin valuva ihmisen oma energia on aihe, joka nykyään puhututtaa paljon. Mitä tehdä perintötavaroille, eron tai kuoleman jälkeen jääneelle omaisuudelle? Miten niistä pääsisi kunnialla ja vähällä tuskalla eroon? Vai säilytetäänkö kaikki tuleville sukupolville? Siihen on vaikea antaa suoraa vastausta, sillä kukin joutuu luomaan oman suhteensa esineisiin - tai sitten katkaisemaan sen. 

Yhtenä aihealueena oli myös pohjapiirroksen puuttuvat ja lisäosat, jotka itse asiassa monesta fengshui-perusteoksesta on jätetty kokonaan pois. Usein fengshui-oppaissa lukee kyllä rivien välissä, että on hyvä tai huono, jos tällä alueella on puutos tai uloke, mutta siihen se sitten jääkin ja lukija ei välttämättä ensimmäisellä lukukerralla edes hahmota mitä mahdetaan tarkoittaa. Anja Banksin Fengshui-aapista mukaillen otimme selville mitä käytännössä tarkoittaa, jos vaikka kaakossa on puuttuva osa ja koillisessa lisäosa. Tästä moni sai analysoitavaa ja pään rapsutusta pitkäksi aikaa!

Kiinalainen astrologia astui kuvioihin mukaan myös, sillä halusin tuoda esille fengshuin ja astrologian läheisen suhteen. Käsittelimme 12 eläintä ominaispiirteineen ja jokainen sai tutkia onko oman syntymävuoden eläin oman luonteen mukainen. Monella oli lähes yksi yhteen samankaltaisuuksia, mutta kaikilla ei natsannut energiat kohdalleen oman eläimen kanssa. Siihen kerroinkin, että pelkkä vuosieläin ei ole vielä koko totuus, vaan vasta kavion kuopsahdus maankuoren pinnalla. Vuosieläinten mukaan voi kuitenkin jo tutkia perhesuhteita, että elääkö samassa taloudessa parhaimpia eläinkaveruksia vai ajatusmaailmaltaan täysin erilaisia riitapukareita karvat pystyssä ja korvat luimuten. Onhan se nyt hyvä tietää makaako vieressä sika vai rotta.

Viimeisellä kerralla otimme vielä katsauksen tulevan tulikukon vuoden energioihin ja mihin kannattaa kotona sen merkeissä kiinnittää huomiota. Eli mitä tehdä jos vaarallinen maaviitostähti pätkähtää vierailulle etuovesta.

Työväenopistolla oli hieno ja kannustava työilmapiiri ja huomasin nauttivani opettamisesta täysin palkein. Tunnin jälkeen oli mukava noste ja tunne, että oli saavuttanut jotain. Positiivinen palaute ja kurssilaisten selvä innostus asiaan viestittivät siitä, että fengshui-kursseille on oma tilauksensa jatkossakin. Ehkäpä ensi syksynä tavataan taas samoissa merkeissä, sali täynnä uusia kasvoja.

Jatkokurssia fengshuin maailmaan ei näillä näkymin vielä ole tulossa, ehkäpä myöhemmin kun on lisää peruskursseja vedetty ja omaa fengshui-taivalta takana enemmän. Samanlaiselle fengshuin peruskurssille voit kuitenkin osallistua jo tänä keväänä Raisiossa, tammikuun 10. päivä startataan. Tervetuloa mukaan!

https://www.opistopalvelut.fi/raisio/course.php?l=fi&t=4385#


Tästä se käynnistyi!




"Ja sit tää etelä ois niinku tosi hyvä maineelle"

Lopuksi hämmennettiin soppaa ottamalla vähän varaslähtöä jo fengshuin syvemmille vesille, nimittäin lentävien tähtien ja vuosienergioiden pariin.

Lähikontaktia yleisön kanssa. Kuvat otti oppilas Jonna Kukkola, kiitos!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Oman näköistä joulua

Joulun vietto on alkanut. 10-tuntinen junamatka pohjoiseen on selätetty, ensimmäinen nukuin-kuin-tukki yö vietetty joulunpunaisissa lakanoissa saunapuhtaana ja jouluvatsan venytys herkuilla on aloitettu sekin.

Minun jouluuni kuuluu kunnon talvikelit Kainuussa. Ukin, sittemmin isän hakema oikea kuusi ja äidin tekemät laatikot. Villasukat, jouluverhot ja vuosia vanhat koristeet. Vaikka ennen oli lähes aina -30 astetta pakkasta ja nykyään enää plussan tuntumassa, niin kunpa olisi edes lunta ja valkoinen joulu! Ilman katuvaloja täällä landella on niin pilkkopimeää, että lumi on ihan ehdoton valonlähde. Ja jos pakkasta saadaan, niin sitten tehdään jäälyhtyjä.

Joulu on paluuta lapsuuteen, minun tehtäväni on oikeastaan vaan ilmestyä paikalle. Toki muutama "velvollisuus" painaa minunkin harteillani. Nimittäin pipareiden teko, joulukuusen koristelu ja joululiinojen ja koristeiden ripottelu ympäri huushollia. Yleensä näin helppo nakki ei kyllä minkäänlaista joulustressiä ehdi aiheuttaa. Oman kaupunkikodin joulu on minimalistinen, jokunen kultakillutin siellä täällä ja kyntteliköt. Sillä se oikea joulu on täällä maalla. Muusta en edes tiedä, sillä tämä on 39. joulu näissä maisemissa. En ole kovin innokas kokeilemaan uutta, sikäli kun se koskee joulunviettoa. Menköön kaikki niin kuin aina ennenkin.

Piparitaikina on parhaillaan kellarissa tekeytymässä ja siitä on jo käyty veistämässä muutama makoisa suupala suuhun sulamaan. Piparien teko on jouluun kuuluva perinne, johon liittyy kivoja muistoja. Itse pipareita ei välttämättä kovin montaa ehdi syntyä, sillä taikinan maukkaudesta täytyy varmistautua riittävän monta kertaa.

Joulupuuron onnenmanteli on väistellyt lautastani jo monen monituista vuotta. Se on ehkä aaton jännimpiä hetkiä, kuka sen mantelin oikein saa? Vaikka kuinka yritän taktikoida, vedän lyhyimmän korren.

Koska joulua vietetään niin pienellä porukalla, jouluumme ei kuulu mitään erityistä järjestettyä ohjelmaa tai lahjarunsautta. Ajomatka hautuumaalle hämärän koittaessa, saunominen ja lopulta syömingit perinteisimmän menun mukaan. Kun vatsa pullottaa, on aika siirtyä katsomaan tv:n antia ja jakaa lahjat. Pukki ei ole käynyt enää aikoihin, mutta kummasti lahjoja tupsahtaa silti kuusen alle. Suklaa suussa ja terästetty juoma kädessä voi nauraa hekotella joulukomedioille. Siksi joulun tv-tarjonnalla onkin tärkeä rooli tunnelman tuojana. Jos ohjelmistoon kuuluu laadukasta dickensmaista brittidraamaa, on joulu pelastettu. 

En paljonkaan juokse kaupoissa tai joulutilaisuuksissa ennen joulua, joten en ehdi kyllästyä joululauluihin. Joskus niitä kuulee jopa liian vähän, kun jo heti Tapaninpäivän jälkeen radio siirtyy normaaliohjelmistoon. Soitelkaa nyt niitä lauluja vuoden loppuun asti, etenkin Irwiniä, pikkuoravia, whitechristmassia, Juicen sikaa, Lennonin warisoveria ja Loirin sydämeenijoulunteen. Uudet joululaulut eivät tee minuun mitään vaikutusta, niissä kun yleensä valitetaan, että ei ole lunta, ei ole perhettä, pukkikaan ei löydä perille. Jätetään se ankeus jouluajan ulkopuolelle, jooko.

Se, että jouluna pitäisi satsata ulkoasuun ja uusiin juhlavaatteisiin, on aika vierasta. Eihän täällä ole muita kuin me. Olemmepa joskus syöneet jouluruoat ihan pelkässä pyjamassa mökillä. Joulussa ehkä ihaninta onkin se, että vaikka media puhuu joulustressistä viikkotolkulla, jokainen voi kuitenkin juhlia jouluaan ihan niin kuin itse haluaa. Täydet tällingit ja sukuhopeat 30-henkisessä pitkässä pöydässä, pakomatka ulkomaille tai Lapin erämökkiin, tai sitten sinkkukinkku omassa yksiössä - jokainen tehköön niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Oli kyseessä sitten joulunvietto, fengshui-muutokset tai uuden vuoden lupaukset niin kuuntele ensin itseäsi ja sitten vasta mitä muut sanovat.

Toivotankin kaikille lukijoille oman näköistä joulua ja mahtavaa energiaryöppyä uudelle vuodelle! Tee elämästäsi ja joulustasi juuri sinulle sopiva.

Lienee aika taas kirjoittaa joulupukille...

Toivon maailmanrauhaa, kivoja kemuja ja kahisevia paketteja!









tiistai 20. joulukuuta 2016

Uuden lattian aika

Joskus sitä muuttaa asuntoon, jossa kaikki ei ole ihan just niin kuin haluaisi ja sitä ajattelee remontoivansa sitten kunhan ehtii, muutaman vuoden sisällä varmaan. Ensin pahimmat alta pois, kuten pakollinen keittiöremontti, meneehän tämä muu näinkin. Ehkä voitan suuren summan lotossa ja sitten pistetäänkin kaikki uusiksi.


Seuraavaksi sitä huomaa, että on kulunut 12 vuotta siitä, kun muutti asuntoon, eikä edelleenkään ole hoitanut harmistuksen aihetta pois alta. Aikaa vaan kului ja aina löytyi muita rahareikiä, joita piti paikkailla purukumilla. Tai kivoilla vaatteilla.

Itse olin katsellut paheksuvalla silmällä lattiaani jo useamman vuoden. Ensinhän se menetteli, mutta kun sitten rullailin työtuolilla muovimaton kupruille ja keittiössä hinkattiin tarpeeksi kauan tuolilla samaa kohtaa, niin eihän se kaunista katseltavaa enää ollut. Mietin vaan, että mistä sitä budjettia löytyisi, että pääsisi tosi hommiin.

Lopulta mietin, että jospa tekisi huoneen kerrallaan, aloittaisi vaikka asennusharjoittelun vaatehuoneesta ja siitä etenisi pikkuhiljaa salongin puolelle, kun taidot kasvaa. Jospa siten saisi kustannuksetkin mukavasti pilkottua osiin.

Käytännössähän se meni näin: lähetin isälle isänpäiväkortin, jossa oli kuvattuna joka sortin työkaluja ja annoin ymmärtää, että näille ja hänen expertiisilleen olisi taas käyttöä. Siitä viikon päästä olemme ostoksilla Bauhausissa ja kun kerta auto on käytettävissä, ostetaan se laminaatti nyt sitten koko asuntoon kerralla. Eikä sentään sitä halvinta, vaan sitä toiseksi halvinta.

Huone kerrallaan harjoittelu muuttui neljän päivän puuhakkaaksi sahaamiseksi ja poraamiseksi naapurien kiusaksi. Tajusin, että "klick-klick-naps-naps laminaatti on paikoillaan" -mainokset ovat kerrassaan harhaanjohtavia. Ensinnäkin täytyi käyttää hoksottimia ja ratkoa visaisia matemaattisia pulmia. Ja käytännön "ei se mennytkään niin kuin Strömsössä" -pulmatilanteita, kuten miten saadaan laminaatti mahtumaan astianpesukoneen alle ilman, että koko keittiötaso menee vinoon. Ilman kunnon työkaluarsenaalia ei homma olisi edes käynnistynyt ja viimeistään kiviseinien listoittaminen olisi saanut kokemattoman remontoijan täysin polvilleen.

Mutta sitä varten on ne isät keksitty, että ne auttaa ja tietää. Kauhean kiva juttu näin niinkuin vastaanottajan asemassa. Sillä lattiasta tuli valmista yhdessä pitkässä viikonlopussa, eikä muutamassa ärräpäitä kihisevässä kuukaudessa. Nyt mäkin osaan asentaa laminaattia - ainakin vähän. Omistan nyt myös elämäni ensimmäisen höyläpenkin ja muuta remonttitilpehööriä.

Tämä koko uudistus on tietenkin tehty fengshuin hengessä. Nyt lattian katselu joka päivä on suuria ilonaiheitani ja siivoaminenkaan ei tuota enää tuskaa, sillä uusi lattia on tietysti aiheellista pitää uuden näköisenä. Vuosikymmeniä pinttynyt ja kellastunut muovimatto on nyt laminaatin alla piilossa ja uutta pintaa pitkin on kiva tassutella villasukilla. Ihan kuin olisi itsekin saanut faceliftin. Suosittelen!

Uuden ja vanhan äärellä. Kutkuttavaa, muutosta ilmassa!

Remontti hoituu, kun on joku sitä hoitamassa!

Kaikki tietävät, että listoitus on kova pala. Jos sitä ei heti hoida, niin ei sitten koskaan.



Ensimmäiset räpsyt remonttipölyn laskeuduttua. 

Eteisen kohentunut ilme. Nyt puuttuu enää uudet tapetit, jotka on jo valmiiksi katsottu, mutta rahoja odotellaan saapuvaksi universumin suunnalta.

Rhonda Byrnen Magic-kirja on taas lukuvaiheessa ja antaa omalta osaltaan taikaa joulunaikaan.

Rautakaupoissa juokseminen on nykyään vaarallista, kun ovat siellä äkänneet sisustavien naisten herätehimot. Musta jokapaikan asustetaulu kävi parhaiten keittiön oveen, kun mietin, että mihinkäs tämä kaunokainen pannaan. Kaverini Teija Helin Designin pussukka kätkee tulitikut ja kauppalaput.

Ystävältä lahjaksi saadut mustat nahkakuuset istuvat kokonaisuuteen kuin nyrkki päähän.

Suihkulähde puettiin jouluasuun ja siirrettiin tulevalle idän 8-tähtialueelle. Nyt aktivoidaan vaurastumista!

Eteisen uudistaminen kruunattiin nahkaisilla vetimillä, jotka tietysti sävytettiin jo olemassaolevien saappaiden ja laukun väriin. Ja sain muuten halvalla, kun tein tiukat hintavertailut netissä.

Salongin puolella on nyt uutuutena 15 eurolla ostamani 50-luvun sohvapöytä, joka majaili vanhempien kellarissa vuositolkulla odottaen uutta asuntoani. Ei tullut uutta kämppää, tuli uudet lattiat - ja pöytä muutti meille korvaten entisen kulmikkaan kollegansa. Nyt on fengshuin mukaiset muodot!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Parisuhdeterapiaa

Kävin joulukuisena viikonloppuna BaZi-jatkokurssilla ottamassa lisäoppia kiinalaisen astrologian mukaisten karttojen tulkintaan. Tällä kertaa aiheena oli pariskunnan karttojen vertailu, eli parisuhde-BaZi.

Saimme pienryhmässä opettajamme Kirsi Niemelän opastuksella gluteenittomia eväitä ja astrologisia työkaluja siihen, mikä määrittää miehen ja naisen yhteistä kemiaa (muita sukupuoliyhdistelmiä yhtään diskriminoimatta).

Kurssilla tutkailimme esimerkkitapauksina muun muassa toistensa kimpussa olevan pariskunnan olematonta synergiaa. Naisen kartta oli hevosineen ja tiikereineen niin voimakas, että se tahtoi jyrätä herkemmän miehen arat eläimet, kuten possun, kokonaan. Olo tuntui kovin parisuhdeterapeuttimaiselta, kun keksimme pariskunnalle luontevia tapoja, joilla tasapainottaa kommunikointia ja viedä yhteiselämästä terävimmät kiistanaiheet pois. Vähän ehkä alkoi omatuntokin kolkuttaa, sillä mieheni kartan syvimmissä syövereissä on kiltti ja muista huolehtiva vesipossu, kun taas itse olen ajattelematon ja suorasukainen lohikäärme.

Jos suusta pääsee vain tikareita ja toisen arvostelua, on lienee syytä ottaa inhimillinen kosketus peliin ja antaa sen puhua. Aina ei tarvitse analysoida ja pukea kaikkea sanoiksi, etenkin jos toinen tuntee olevansa jo valmiiksi alakynnessä. Fengshuilla voi myös tehostaa toisen omaa reviiriä ja antaa tilaa. Perheen naisen paikka löytyy lounaasta ja luode on maskuliinisen energian suunta.

Parisuhdekartoitusta tehtäessä on hyvä tietää, onko pari ollut yhdessä vasta hetkisen ja herännyt nyt alkuhuuman haihtumiseen ja miettii mikä vikana kun suksi ei enää luista niin usein tai kukkapuskia ei tuodakaan aamiaisen kanssa sänkyyn joka viikonloppu. Toisilla taas voi olla takana jo puoli elämää tai enemmän yhdessä ja mieleen saattaa hiipiä ajatus, että voisiko vaihtamalla saada parempaa. Fiksua on toki vaivihkaa selvittää astrologinen yhteensopivuus ennen kuin alkaa tehdä peruuttamattomia päätöksiä. 

Se, että joskus hullaantuu aivan täysin jostain ulkopuolisesta ihmisestä ja päätyy kolmiodraaman jäseneksi saattaa sekin olla selitettävissä astrologialla. Joskus on vaan sellaiset energiat ilmassa ja kun omaa henkilökohtaista karttaa tarkkaan tulkitaan, sieltä voi löytää vaikkapa joka vuosi toistuvan kuukauden, jolloin oma silmä vaeltaa hieman levottomammin muiden perässä. Kun tästä on tietoinen, se antaa oivat työkalut käsitellä asiaa. "Ai niin, nyt on se aika vuodesta!"

Kiinassa ja muissa Aasian maissa ei ylipäätään mennä naimisiinkaan ennen kuin kartat on vertailtu ja avioehdokas kelvolliseksi todettu, nimenomaan astrologiselta potentiaaliltaan. Jos elementit ja eläimet natsaavat yhteen ja tulevalla siipalla tuntuisi olevan varallisuuden ja lasten lukumäärän suhteen hyvä ennuste, niin avioliitto saa siunauksen astrologiltakin. Nyt pitäisi vielä tutkia avioerotilastoja ja selvittää näkyykö tämä vähäisempinä avioeroina. Tosin en tiedä onko Kiinassa tai muualla Aasiassa tapana kauheasti erota, ettei vaan menetä koko kansakunnan edessä kasvojaan. Joku aiheeseen ja maanosaan paremmin perehtynyt voisi kertoa tästä lisää.

Opportunistina iskin tottakai tilaisuuteen käsiksi ja yhtenä esimerkkipariskuntana toimikin kurssilla oma kumppanini ja minä. Pääsimme seulasta onneksi kirkkaasti läpi ja analyysi antoi meille puhtaat paperit. Vaikka itse-elementtimme ovatkin molemmilla vettä, mikä ei yleensä ole paras mahdollinen tilanne, niin sisältä löytyvä samanlaisuus voi olla myös tarpeen tässä kahden eri maan kansalaisen suhteessa, jotta näkemykset on helpompi asetella yhteen. 

Vetovoimasta pitää huolen se, että toinen meistä on pilareiltaan pelkkää yangia ja toinen pelkkää yiniä. Sinänsä mielenkiintoista, että se jonka kartalla on pelkkää vahvaa henkistä yangia, onkin fyysisesti pehmeän yinmäinen ja se, joka soljuu paperilla herkän yinmäisenä, on tosiasiassa tavoiltaan aktiivisen yangmainen. Ei yiniä ilman yangia, kenenkään elämässä ja astrologisessa kartassa. Täydennämme siis monessa suhteessa toisiamme.

Sain analyysin jälkeen myös oman parisuhdevinkin ulkopuolisen näkökulmasta, jonka ajattelin ottaa käyttöön kitkatilanteiden välttämiseksi. Vaikka tykkäänkin olla se puuhapetra, joka toteuttaa kaiken, remontoi, suunnittelee ja vaihtaa kodin esineiden paikkoja vaihtuvien fengshui-energioiden mukaan, olisi joskus annettava miehelle tilaisuus olla Mies. 

Tasa-arvoiset ja pätevät suomitytöt saattavat tuntua pärjäävän hyvin ilman miestäkin. Miehen ikiaikaisena genetiikan säätelemänä tehtävänä on kuitenkin suojella naistaan ja hoitaa ikävät hommat tämän puolesta, kuten metsästää, rakentaa ja pitää pedot loitolla. Kun nainen pätee vähän joka asiassa, niin miehen osa voi tuntua kyseenalaiselta. Metsästys on vaihtunut kauppareissuihin ja imurin varteen. Rakentaminen puolestaan saattaa toteutua vain virtuaalipeleissä kuvitteellisten kaupunkien rakentamisena. Nykyajan pedot saattavat olla "pedoja".

Olenkin aina välillä toteuttanut naisellisuuttani heittäytymällä avuttomaksi digiasioissa, aina uusien sovellusten käyttöönotossa, kameroiden hienosäädössä, matkojen ja matkustusaikataulujen logistisessa suunnittelussa sekä aina tärkeässä liian tiukkojen purkkien avaamisessa. 

Jos mies ei saa kotona määrätä kaapin paikkaa tai edes omien tavaroidensa loppusijoituspaikkaa, niin ainakin hän voi tuntea itsensä tarpeelliseksi ratkaistessaan naisen tekniset ongelmat, joita nykyään digiähkyn aikaan on paljon tarjolla. Hyvä niin, sillä jatkuva päteminen kaikissa asioissa ottaa voimille. Lohikäärmenaisenkin on välillä tankattava huolenpitoa ja polttoainetta, jotta jaksaa taas paremmin puhkua pitkin maailmaa. 




Kuva: www.fengshuiaura.com



Kun parisuhteen kemioita verrataan, siitä saa piirtää monenmoisia kaavioita. Tässä niistä yksi.