lauantai 11. marraskuuta 2017

Unelmakartta: miten kävi?

Joku lukijoista saattaa muistaa, että tein tammikuussa 2017 elämäni ensimmäisen unelmakartan ja laitoin sen seinälle kirjoituspöydän yläpuolelle. Kohta alkaa tämäkin vuosi olla pulkassa, joten ehkä voisimme tarkastella tuliko unelmista totta.

Alkuperäinen kirjoitus täällä: Unelmakartalla unelmaelämää?

Kirjoitan tätä kotona pimeänä marraskuisena päivänä ja voin todeta, että New Yorkin matkahan todella toteutui. Mieheni on siis juuri tällä hetkellä maapallon toisella puolella New Yorkissa "and all I got is this lousy blog post..." Minulta on itse asiassa kysytty fiksu kysymys, että vaikuttavatko fengshui-muutokset ja tehosteet kotona kaikkiin perheenjäseniin vai pelkästään siihen, joka niitä laittelee, ja nyt olemme tämän kysymyksen ytimessä, eli vastauksessa. Kyllä, vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Ja nyt näköjään vaikutti enemmän muihin kuin minuun. Oletko kuulevinasi hieman katkeruutta äänessäni? Olisinko mieluummin aurinkoisessa, yang-energiaa kuhisevassa New York Cityssä vai täällä pimeässä yin-kolossani? Arvaa vaan.

Luin muutaman Wayne Dyerin kirjan oman potentiaalin ja unelmien toteuttamisesta tässä syksyllä putkeen ja hätkähdin erästä kohtaa erityisesti. Wayne oli sitä mieltä, että omista unelmista ei sitten hihkuta muille, muuten ne eivät toteudu. Siis mitä! Ja nyt vasta kerrot mulle.

Mieheni on harrastanut tätä koko ajan. Kun hänellä on jokin suunnitelma mielessä, jonka tietysti haluaa toteutuvan, hän ei kerro asiasta kenellekään, ei edes minulle. Toive ei muuten toteudu, jos siitä alkaa puhua, se ikään kuin vesittyy ja hiipuu. Toiset pääsevät sanomaan mielipiteensä, ehkä kritisoivat ja sellaista negatiivisuuttahan ei kukaan kaipaa herkille haaveille.

Itse kuvittelin, että unelmissa on sama juttu kuin tietokoneongelmissa: ensin yrität ratkaista omin voimin, mutta sillä sekunnilla kun pyydät apua, homma onkin korjaantunut: "No äsken se kyllä ei toiminut, mutta kiitos kun tulit katsomaan. Nyt pelittää taas!" Eli kun sanot ääneen mitä haluat, se alkaa kasvaa ja toteutua. Tämähän toimi oikein hyvin noin vuonna 2009, kun sanoin kaverilleni, että tänä vuonna olen päättänyt voittaa lotossa. Ja voitinkin. 50 euroa. Olisi pitänyt tarkentaa universumille, että millaiset summat minulla olivat mielessä. Ääneen sanominen kuitenkin tuntui auttavan.

Wayne veti maton altani ja osoitti, että mieheni metodi on vesitiivis. Sillä kukas siellä New Yorkissa nyt on? Minä, joka olen asiasta tehnyt huoneentauluja ja maininnut asiasta täällä blogissakin muutaman kerran, vai mieheni, joka ei asiasta puhunut, mutta hyvän tarjouksen osuessa kohdalle otti ja lähti (tulee se kyllä takaisinkin). 

Tällä hetkellä unelmakarttani on poistettu paikaltaan ja se makaa huoneen nurkassa, vähän niin kuin häpeämässä. Tarkoitus on kyllä uudistaa se ja luoda uutta puhtia unelmiin, mutta enpä taida niistä kyllä muille enää hehkutella. 3000 euron kuukausiansiot? Uusi täydellinen fengshui-koti? Oma työhuone? Onnistunut kehonkevennys? Matka Manhattanille? Menestystä työelämässä? Mikään ei ole masentavampaa kuin innokkaat unelmat, jotka eivät toteutuneet. Niihin on vaikea enää uskoa. Ja vankkumaton usko on se, jota nimenomaan tarvitaan.

Tällä viikolla olen elänyt känkkäränkkä-fiiliksissä. Mikään ei toteudu, mitään ei tapahdu, en saa itsestäni irti sitä mitä pitäisi. Ymmärrän paremmin kuin hyvin ihmisiä, jotka vaan eivät saa itseään miinuksen puolelta positiivisuuteen, vaikka muut kuinka sanovat, että ajattele positiivisesti niin elämäsi muuttuu. Unelmakarttani pilkkaa minua. 

Johtuuko se siitä, että nyt on marraskuu, vuoden synkimpiä aikoja? Pimeys tuntuu omassakin ytimessä. Tuntuu kuin kelloja olisi siirretty taaksepäin suoraan 80-luvulle asti ja Teuvo, maanteiden kuningas, ajaa taas kaarteesta ulos. On vaikea nostaa kone ilmaan, vaikka astrologisessa mielessä marraskuu on minulle vuoden paras kuukausi ja tästä lähtee se uusi nousu. Näkis vaan.

Herättäkää minut keväällä, kun aurinko taas paistaa. Sisäinen, biologinen karhuni on mennyt talviunille. Jospa se uneksisi paremmasta tulevaisuudesta ja viesti menisi tällä kertaa perille asti. Täytyy varmaan vääntää seuraava unelmakartta rautalangasta.


Turun Marraskuu vai Pariisin Kevät? Päivällä yhtä, illalla toista.






























PS: Unelmakartassani on toki myös asioita, jotka toteutuivat, olen nyt vain marraskuun sokaisema. Elin pariin otteeseen unelmaelämääni Italiassa sikäläisten sukulaisten luona ja sain julkaistua ensimmäisen tapettikokoelmani Kuvatapetin suosiollisella vaikutuksella. Ois varmaan taas pitänyt mainita maailmankaikkeudelle, että vois niistä tapeteista jotain rahaakin tienata...

Pitkäaikainen haaveeni tehdä fengshui-aiheisia videoita näki sekin päivänvalon amatööripohjalta ja tuntuu nyt ainoalta asialta, joka todella etenee. Tutustu vaikka tähän fengshui-haaveita sivuavaan haastatteluun, joka on kuvattu viime keväänä ja joka on vasta alkua toivottavasti pitkällä fengshui-video-taipaleellani:

Nina-Hannele Ruthin fengshui-haastattelu YouTubessa


Vuosi 2017 on ollut kaikin tavoin edellisiä parempi, mutta parantamisen varaa aina on. Niin kauan kuin on elämää, unelmat nostavat päätään. 2018, olen melkein valmis.

Next year, eh?

Sauna: suomalaista fengshuita

Saunapuhtaana perussuomalainen on tyytyväisimmillään (puolueesta riippumatta). Saunan lauteilla istuskellessa on aikaa tutkia paitsi omia ajatuksia, myös itse saunasta löytyviä elementtejä. Tulkaapa tänne löylyyn mukaan niin tarkastellaan saunaa vähän fengshuin näkökulmasta!

Tulielementti. Saunassa on lämpöä hohkava kiuas, joka parhaimmillaan lämmitetään puilla. Kiukaan luukun raoista loimuaa tulen liekit, jotka heittävät varjoja ympäri seiniä. Nyt ollaan jotenkin elämän peruskysymysten äärellä. Suomalaisissa saunoissa on entisaikaan synnytty ja luotu uutta elämää, sekä taisteltu kylmyydestä johtuvia kuolioita vastaan. Kun pimeimpään kaamosaikaan aurinko on muisto vain, meillä on kiukaan lämpö ja tuli lähellä. Olen kyllä kuullut suomalaisista, jotka eivät pidä saunomisesta, mutta heillä onkin sähkösaunat ja kaupungin mukavuudet lähellä. Tuolla tuimassa tunturissa mikään ei lämmitä yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kokovartalosauna. Aamen.

Puuelementti. Onko saunaa, jota ei olisi rakennettu puusta? Puu kuuluu saunomiseen myös sähkösaunoissa, sillä jos sillä ei liekkejä ruokita, niin seinät on yleensä aina vuorattu puulla. Puun tuoksu ja tuntu ovat iso osa saunomista. Kannammepa sisälle vielä saunavastan tai -vihdan, juhannuksena ja jouluna ainakin. Saunassa siis tuoksuu puulle, suomalaiselle metsälle. Aah!

Metallielementti. Mikä tuo metallia saunaan? No kiulu ja kauha tietenkin. Ellet sitten ole niissäkin puun kannalla, tai peräti muovin. Kiuas ainakin on tehty metallista ja modernimmassa saunassa vesihanat. Ja äänimaailma, kiukaan sihahdus ja kiulun kolina, se on metallielementtiä. Sinulla saattaa myös olla metallinen saunajuomatölkki tykötarpeina janon varalta. Voimme siis kuitata, että metalliakin löytyy.

Vesielementti. Jos väität, että ilman vettä voisi saunassa peseytyä, niin enpä usko. Hiki vaan haisee, jos emme pääse kunnolla läträämään ja huuhtelemaan lämmön esiin houkuttelemia kehon toksiineja pois. Vesi on niin olennainen osa arkeamme, että vasta veden jakelun keskeytyminen tai oman pihakaivon kuivuminen tai mökkijärven sinilevääntyminen saa meidät arvostamaan sitä yli muiden. Vettä täynnä oleva kehomme pestään vedellä ja sisäinen puhdistuskin hoituu juomalla samaa ainetta. Eikä niitä löylyjäkään saa muuten heitettyä!

Maaelementti. Vanhoissa saunoissa voi olla vielä maalattia, jota peittää ohut levy. Vaikka nousemme ylemmille lauteille, saunassa saamme kosketuksen maaelementtiin paljaiden jalkojen kautta. Kiuaskivet tulevat nekin maaperästä ja antavat saunaan rouheaa maan energiaa. Lauteiden pitkät vaakalinjat ovat muodoltaan maata.

Eihän se fengshui niin vaikeaa tai kiinalaista ole. Muinaiset suomalaiset ovat eläneet aivan fengshuin periaatteiden mukaan. Ainakin saunassa.


Löydätkö kaikki elementit? Punainen rantasauna, puurakentaminen ja luonnon vihreys, metallinen kiulu ja oven haka, savusta mustunut ovenpieli ja kuumien löylyjen välillä vilvoittelu veden äärellä. Olisipa taas kesä!



lauantai 4. marraskuuta 2017

Metallin pitkä aikakausi

Olen äärettömän kiinnostunut fengshuin yhdestä osa-alueesta, lentävistä tähdistä. Tähtiä lentelee ovista ja ikkunoista, vuoden energioiden, talon rakennusajankohdan sekä meneillään olevien fengshui-aikakausien mukaan. Tuntuu, että perus-fengshuin säännöt pistetään kokonaan uusiksi, kun otetaan nämä lennokit mukaan laskuihin.

Osallistuin Kirsi Niemelän jatkokurssille tänä syksynä päästäkseni kunnolla lentävien tähtien tahtiin mukaan. Fengshuissa pelkästään kirjoja lukemalla ei kaikki tieto välttämättä avaudu kunnolla, vaan helpottaa kun kurssilla selitetään asiat juurta jaksain ja voi kysellä sielunsa kyllyydestä. 

Minäkin esitin tarkentavia kysymyksiä Kirsille eri menetelmien eroista, kun ei yksi setti lentäviä tähtiä vielä riitä, niitä kun onkin moneen eri lähtöön. Tiesin ennestään, että San Yuan keskittyy talon rakennusajankohtaan ja arpoo onnekkaat lottonumerot sen mukaan, mutta nyt otettiin haltuun uutta tekniikkaa, nimittäin Yen Hom -menetelmän mukaiset lentävät tähdet. San Yuaniin verrattuna Yen Homissa ei mietitä milloin talo on rakennettu, vaan siinä eletään koko ajan tätä päivää.

Yen Homin mukaan elämme nyt 9. aikakautta (kun San Yuanissa vietetään vielä 8. ajanjaksoa). Uusi Yen Hom -aikakausi alkoi vuoden 2017 alussa, kiinalaisen uuden vuoden tienoilla. Tätä 9. aikakautta kestää nyt sitten seuraavat 27 vuotta. Just det. Hienoa, että jotain muutosta on ilmassa, sillä se antaa toivoa paremmasta. Mutta mitä se käytännössä oikein merkitsee? 

Jos olet kärsimätön, kerron sen sulle heti. Sisustustrendi harmaa sopii kuin piste ii:n päälle, sillä tällä aikakaudella metallielementti käy melkein kaikkialle korjaukseksi. Jippii! Juuri kun maailman sisustustrendit osoittavat värien paluuta, ruskeaa, ruostetta, tummansinistä, sammalenvihreää ja murrettua roosaa, niin fengshui kääntääkin niille selkänsä ja sanoo, että eikun harmaata väriä vaan joka seinään. Tai peräti valkoista. Metallin muotoja pyöreitä kaaria ja itse metallia joka muodossa. Terästä, kuparia, kultaa... Ok, no ehkä pärjään tällä setillä. Kullitetaan vaan joka paikka. Juuri näin upean kullanväriseksi maalatun tehosteseinän, sopisikohan sellainen meillekin.

Miten olenkaan osannut ennakoida metallikauden saapumisen kun ryhdyin metallisoimaan ja hillitsemään kotiani jo pari vuotta sitten? Nyt tuntuu, että punaista tulielementtiä ei saa minnekään kotona lykättyä, kun se aina luo ongelmia ja aktivoi pahismaatähtiä, viitosta ja kakkosta. Punainen värihän on fengshuin yksi voimakkaimmista aktivaattoreista ja väärässä paikassa tekee kotona tuhojaan. Lisää siihen vielä vuosienergiat, joiden mukaan punainen väri ja tuli on tabu aina jossakin kodin kolkassa, niin kohta tässä ei uskalla kynttilöitäkään enää polttaa. 

Lentävät tähdet -analyysi tehdään jokaiseen kotiin erikseen fengshui-konsultoinnin yhteydessä. Silloin vasta saadaan selville, missä onnentähdet majailevat ja missä lymyilevät sairautta ja ikävyyksiä aiheuttavat ei-toivotut tähtivieraat. Tulkinta vaatii taitoa, mutta kummasti alkaa helpottaa, kun syyt vaikkapa sairausongelmille selviävät. Nyt tiedän kotini perusenergiat seuraavaksi 27 vuodeksi. Jokainen vuosi tuo omat mausteensa mukaan peliin, mutta se vain tekee fengshuin entistä mielenkiintoisemmaksi. Ei lopu fengshuin tutkiskelu ihan heti! 

Moni asia sai selvyyttä, kun katsoin asuntoni lentäviä tähtiä edellisellä aikakaudella, eli Yen Homin 8. ajanjaksolla (vuodet 1996-2016). Kotonani oli silloin huomattavasti huonommat tähtiyhdistelmät, mm. olohuoneen lempinurkkauksessani luoteessa oli tähtiyhdistelmä 5-2, joka on yksi pahimmista. Siinä kaksi pahistähteä yllyttää toisiaan oikein urakalla: Hei vitonen! Otetaanko matsi? Jos mä aiheutan kroonista kipua, niin mitäs sä teet? Viitonen: no mä kehitän puolestani jotain tosi katastrofaalista, kjäh kjäh, odotas vaan...

Koska en tajunnut, että kotini oli vallannut pahistähtien joukkue (toinen 2-5 pari löytyi keittiöstä, ooh la laa! Problems ahead!), niin tietysti sisustin mieliväreilläni. Eli oranssit verhot, keltainen nojatuoli ja fuksian värinen seinä sekä kynttilöitä talvikausina paljon. Eli aktivoin pahistähtiä oikein kunnolla tuli- ja maaenergialla. - Mitäs läksit, jehu. Sitä saa mitä tilaa. Jos sä niinku rupeet kaivamaan verta nenästä, niin kyllä täältä pesee!

Nyt kotoani ei löydy enää yhtään ainutta pinkkiä seinää, ei edes hennon roosaa. Mutta eipä löydy enää 2-5 / 5-2-tähtiyhdistelmiäkään. Se aikakausi on nyt NIIN ohi! Nyt sisustan niin kuin oikeat aikuiset, harmaalla ja valkoisella, jota piristän hieman mustalla ja kullalla. Onpa rajua. Jos joku minut värikkäänä sisustajana tuntenut kysyisi mistä tällainen outo värittömyys johtuu, niin joutuisin vaan nostamaan kädet ylös: minut muilutettiin. Fengshui ja lentävät tähdet paljasti, että on parempi olla vetämättä väriövereitä ja olla ärsyttämättä sairaustähtiä.

Olen fengshuin peruskursseillani kehottanut ihmisiä miettimään, että onko pelkkä valkoinen tai valko-musta-harmaa-sisustus nyt oikein fengshuin mukainen, sillä kaikki viisi elementtiä eivät ole läsnä tai ainakaan tasapainoa ei löydy, sillä jotkin elementit ovat yliedustettuina. Nyt joudun pyörtämään puheitani. Joo, kuule laita vaan tuo seinä harmaaksi, et sää mittää noilla väreillä tee. Hyvä se on tolleen värittömänä. Onneksi metallitrendi on nyt sisustuksessa ja muodissa vahva. Ja onneksi minulla on nyt lupa todellakin ostaa kaikki mikä kimaltaa kullanhohtoisena. License to go gold. Yes!

Katsotaanpa muuten mitä fengshui-kalenterini (Rinchart & Bauer, Feng Shui Diary & Almanac 2017, Year of the Fire Rooster) sanoo marraskuun 2017 fengshui-korjauksista:


  • Etelä: "...suppress conflicting energies with decorative elements made of Metal."
  • Lounas: "Put Metal here..."
  • Keskusta: "Avoid health problems by installing decorative metallic items in this area."
  • Länsi: "Use Metal element..."
  • Koillinen: "Remedy with Metal."
  • Pohjoinen: "Place Metal here to reduce the risk."
  • Luode: Put Metal here to keep unfavourable energy under control."

Kuten tästä voi päätellä, melkein minkä fengshuin lentäviin tähtiin liittyvän energiaongelman voi nyt siis korjata metallilla. Ja tällaista on luvassa lisää.

Metallin lisäksi puuelementti on sellainen, jota olen ryhtynyt tarkoituksella lisäämään, sillä kotonani on lievä maa-akseli, eli liikaa raskasta maataviistävää energiaa. Ilmankos on aina välillä vetämätön olo ja sänky on se paras paikka. Ajattelin nyt torpata maan vetovoiman puun pontevalla kasvuenergialla. Jospa se pistäisi minuunkin kunnon annoksen potkua. Olenkin viimeisen kuukauden aikana ostanut kotiini 11 uutta viherkasvia ja yhden pistänyt puoliksi. Jos se ei jossain ala näkyä, niin jo on kumma! Tuikkasin lisää puuta ympäristööni vielä vihreiden täsmätekstiilien muodossa, jotka on asetettu juuri oikeille ilmansuuntasektoreille.

Jokainen koti on omanlaisensa kokonaisuus, mutta eri fengshui-aikakausina samat tähtiyhdistelmät löytyvät kaikista kodeista. Jos pahimmat ja törttöilevimmät tähtivieraat löytyvät vessasta, jossa ne voi huuhdella pytystä alas ja ulko-ovella sen lisäksi koputtelee se kaikkein himotuin, kadehdituin ja hohdokkain tähtipari, sinulla on käynyt todellinen tuuri. Sellaista asuntoa älä päästä käsistäsi.

Fengshui-kartoitus omaan kotiin on aina rahallinen sijoitus, joka saattaa arveluttaa. Onko siitä jotain oikeaa hyötyä? Mitä mieskin sanoo? Meneekö koko sisustus uusiksi? Mutta jos minä olisin tajunnut sellaisen teettää tähän asuntoon muuttaessani 13 vuotta sitten, moni ikävä asia ja sairastuminen olisi saattanut jäädä väliin, kun olisin osannut laittaa kampoihin noille kotini sairaus- ja uhittelutähdille. Eli kodin fengshui-kartoitus todella kannattaa. Elämä on ihmeitä täynnä ja fengshui on yksi niistä! 

Keittiössä kimaltaa. Nämä kultaiset astiat tuottavat minulle suurta mielihyvää, vaikka en niitä juuri koskaan käytäkään. Valaisin taas paitsi valaisee, myös muistuttaa vaurausenergiasta - säästinhän sen ostaessani pitkän pennin!

Makuuhuoneen etelänurkassa sijaitseva työpisteeni sai uuden metallisemman lookin, eli paljon valkoista ja kultaa. Kolmiotapetti on omaa tuotantoani, jota voi ostaa Kuvatapetti.fi-verkkokaupasta ja skaalata isommaksi oman maun mukaan. Täplätapetti on Sandbergin mallipala ja vihko on matkamuisto Venetsian Biennaalista. Kultainen buddha tuntuu ylelliseltä ja nostaa mietteet materiasta henkisemmälle tasolle.

Sisäänkäynti sai uutta puhtia, kun ostin markettimatkalla uuden alennusmaton, josta löytyy metallin värit valkoinen ja harmaa. Kauppakassit laskettuani upea peikonlehti näytti niin kivalta eteisessä, että se sai jäädä siihen. Metalliruukku oli juuri sitä mitä lisäksi tarvittiin ja jotta eteisen ovissa ei mene sekaisin - niitä on peräti kuusi kappaletta - tärkeimpiin toimintoihin, eli uloskäyntiin ja vessaan, lisättiin kyltit (tai siis minä lisäsin. Mies ei vielä tiedä mitään "puuterihuoneesta").

Huomaatko muuten, miten yritän ohjata tuulitunneliani olohuoneeseen? Matto kohti olkkaria, sinne valopisteitä katsetta kääntämään, ja keittiön reitille "esteitä". Jospa se chi nyt viivähtäisi tovin pidempään!
Onhan tämä vähän väritöntä sisustamista, mutta näillä metallin valkoisilla ja harmailla mennään. Ensi vuonna, 2018, nuo punaiset tyynytkin pitää riisua pois, kun ikävämpi lentävä tähti tulee tuohon nojatuoliin notkumaan.
 
Lännen alueelle kotonani pitää lisätä metallin ohella myös vettä, joten siinäpä on oivallinen paikka tuolle suihkulähteelle sekä kuoseilleni, joissa sataa vettä. 

Ja kyllä kultamaljakkoon voi myös istuttaa kasvin. Eipähän tarvitse olla koko ajan leikkokukkia ostamassa.

Kullalla silattu vähän joka paikkaa. Onpa hyvä, että se on nyt muodissa, niin olen taas ajan hermolla! Kultainen lukulamppu tuli ostettua jo 90-luvulla Piispanristin Prismasta. Äidiltä saadut kynttilänjalat odottavat tyhjinä, kun ei tuossa etelän alueella nyt voi oikein tulta pitää, ties vaikka koituu vielä kuolemaksi - niin on arveluttavaa tuo vuotuisen 5-tähden energia. Minun luurankoni kuitenkin näyttää sille nenää ja tanssii kuin viimeistä päivää!

Jos ei hotsita istua työpöydän ääressä, niin on ainakin kauniit näkymät sängystä. Kirpputorilta eurolla löytynyt kultainen kynäteline jotenkin vaati lähteä mukaan. Kirjoitusenergiaa tehostamassa hohtava puolijalokivi.

Ja metallia voi olla jopa jalkarasvassa. Tosin toivottavasti ei kuitenkaan sisällössä, vaan pelkästään pakkauksessa. Mojitot voi nauttia myös jalkaterien kautta! Hyvä vinkki tipattomaan tammikuuhun.







perjantai 3. marraskuuta 2017

Yin ja yang – toisiinsa taotut

Olipa kerran Tao, joka yksin hallitsi taivaan kantta. Niin kauan kuin sen tajuntaan ei muuta mahtunut, se oli tyytyväinen omaan kaikkivoipaisuuteensa ja asioiden täydelliseen tilaan. 

Mutta kerran sen mieleen yhtäkkiä juolahti, että entä jos tässä olisi joku toinenkin ulottuvuus? Vähän jotain säpinää tähän ainaiseen rauhallisuuteen ja ikuisena jatkuvaan samanlaisuuteen. Tao fundeerasi asiaa aikansa ja tuli lopulta johtopäätökseen, että ei Mattia ilman Teppoa, eikä Sonnya ilman Cheriä. Niinpä se päätti jakautua kahdeksi yhtäläiseksi puoliskoksi, jotka eivät olleet olemassa ilman toisiaan. Niin syntyi dualismi ja duetot. Ja niin syntyi Yin ja Yang.

Yang oli maskuliininen, pitkä, kovaääninen ja uhmakas. Se takoi rintaansa kuin Tarzan ja uhmasi valloittavansa koko maan. Ennen kaikkea se halusi valloittaa Yinin, tuon pyöreän ja pehmeän hentoisen naispoven, joka vetäytyi kurviensa taakse. Sen hiljainen mystisyys sai Yangin villiksi. Mikä parasta, kilpakosijoita ei ollut. 

Mutta paratiisissa oli ongelma. Mitä enemmän Yang piti yllä miehistä uhoaan, kävi metsästysretkillä ja valloitti vuorennyppylöitä, sen tiiviimmin Yin pysyi kotona neljän seinän sisällä ja sulkeutui meditoimaan mieleensä. Ei nyt, se kuiskasi. Olen niin kovin väsynyt. Taidan vetäytyä pimeään luolaan vähän lepäämään.

Yang huolestui, mikä ei ollut sille tyypillistä, sillä se oli aina aurinkoinen oma itsensä, täynnä energiaa, kirkkautta ja optimismia. Sen miehinen testosteroni vaati sitä ratkaisemaan tämän ongelman ja mielellään heti. Vaikutti vaan siltä, että Yin oli pahasti masentunut, eikä pystynyt enää liikauttamaan eväänsäkään, lanteistaan puhumattakaan.

- Yin rakkaani, tuon sinulle vaikka kuun taivaalta ja vuoren laaksosta:
”Sä olet kuu, mä olen maa, sä olet maa, mä olen kuu. Rakennan sun sydämesi taloa, mä rakastan sua, enemmän kuin Jumalaa...”
-  Aha.
- No entäs ”River deep, mountain high, yeah, yeah, yeah…”
-  Unohda.
- ”Kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa, jota minä en voi vastustaa, hei kaikki nyt mä sanon sen, kaiken takana on nainen”
-  Next!
- “Sinä ja minä autiotalossa, sinä ja minä slummitalossa, sinä ja minä liikennevaloissa...”
-  Mitähän ne nekin on?

- Yin, teet minut hulluksi!
-  Kokeile valerianjuurta, se rauhoittaa.

Yang yritti vielä viimeistä serenadia herättääkseen vastakaikua Yinissä: 
”Minä olen joki, sinä olet meri sininen... Ja sua kohti alati virtaan, niin kuin vesi veteen vajoaa ... Tuuli myötäinen on ja aava aukeaa... Sinun luokses saavun niin kuin joki virtaa mereen valtaisaan... Ja sydämeni sykkii tahtiin aaltojen...”

Ei vastausta. Yin oli nukahtanut.

Yang ulvoi tuskasta ja potki kumipuun runkoa. Kaikki kaunis uhkasi murentua, sillä Yin oli niin apaattinen ja kasvoiltaankin kalpea, sillä auringonvalo ei yltänyt luolaan. Yangin kupeita poltti ja hän yritti vielä kerran, sillä hänen luonteeseensa ei kuulunut antaa periksi. Hän painoi kuumat huulensa Yinin viileää ihoa vasten ja silitti tämän hiuksia:

- Yin, teen vuoksesi mitä tahansa. Olet koko maailmani, tai ainakin puolet siitä, olet heikompi astiani. Emmekö voisi laittaa voimiamme yhteen ja olla sitä kautta kokonaisia ja voida paremmin molemmat? Tahdon vain olla sulle hyvin hellä. Tai raju, jos sitä haluat.

Yin otti Yangin sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä hiljaisuudessa. Pitkän ajan päästä hän lopulta myöntyi ja ojensi arasti kätensä. Yang tarttui siihen tiukasti eikä hukannut aikaa.

Ja niin Yin ja Yang kävivät yhteiseen pyörteiseen tanssiin, jossa toinen oli välillä päällä ja toinen alla. Yin tunsi sisällään palan Yangia ja Yang tunsi sydämessään Yinin olevan olennainen osa itseään. Ja kun heidän vastakkaiset energiansa yhtyivät, he eivät enää osanneet olla ilman toisiaan. Yin täydensi ja rauhoitti Yangin sykettä ja Yang antoi Yinille voimaa mennä eteenpäin joka päivä, joka tunti. Aikojen kuluessa he täyttivät koko maan jälkeläisillään ja jakoivat rakkauden ja harmonian sanomaa.


Ja niin oli fengshuin ydinajatus energian tasapainosta syntynyt ja alkanut levitä maailmaan. Nyt se saavutti sinutkin! 

Sen pituinen se.


PS: Lue marraskuun fengshui-blogihaasteen muut kirjoitukset yinistä ja yangista täältä:

house-of-riikka: Yin vs. Yang: kumpi sinä olet?

sarinpuutarhat.blogspot.fi: Kerrottu syklaami ja jinin aika





perjantai 20. lokakuuta 2017

Energiakäsittelyä

Monta vuotta sitten kävin Italiassa hierojalla. Tai itse asiassa hieroja tuli kotikäynnille. Miesystäväni äiti (jota siis anopiksi tituleeraan ajan säästämiseksi) oli suositellut tätä minulle. Ajattelin, että miksi ei, kyllä yksi hieronta aina elämään mahtuu. Ei kun lavetille ja menoksi, valmiina rentoutumaan hetkeksi.

Kun hieronta alkoi, yllätyin totisesti. Naishieroja ei alkanut mouhia kireitä lihaksiani, vaan alkoi päästellä outoja ääniä, ujelluksia ja huohotuksia. Vartaloani hän koski tuskin lainkaan. Yritä siinä rentoutua, kun et tiedä millainen läähätys seuraavaksi yläpuoleltasi kuuluu. Tajusin aikani kelattuani, että nyt taidetaan olla ihan eri sfääreissä kuin lihaspinteiden avaamisessa. Olisiko kyseessä peräti henkisten lukkojen ja energiakanavien avaaminen?

Kävi ilmi, että olin messa male, eli energeettisesti kehnolla tolalla. Niihin aikoihin elämäni oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista ja kaikenlaiset stressioireet suorastaan huokuivat kropastani. Nainen suositteli, että siirryn astetta vahvempiin lääkkeisiin, eli hänen kollegansa käsittelyyn.

Olin kuullut Lucan nimen monta kertaa eri keskusteluissa, mutta nyt sain itse todistaa mitä tämä osteopaatti ja kranio-sakralisti tekee. Eikä tälläkään kertaa tyydytty pelkkään hieromiseen. Äänimaailma oli rauhallinen, ilman huohotusta, mutta sisällä myllersi. Nyt yritettiin päästä oireiden alkusyihin käsiksi, ei pelkästään niitä lievittämään. Olin valmis mihin vain.

Muutaman hoidon lopuksi löysin itseni puolittain lattialta, jalat ilmassa. Minulla ei ole aavistustakaan millä nimellä sitä terapiamuotoa kutsuttaisiin, mutta kaksi ihmistä (Luca ja naishieroja) pitelivät kehostani kiinni ja siirsivät sitä hienovaraisesti eri asentoihin hoidon edetessä. Olin jonkinlaisella mielikuvatripillä, jossa keho ja alitajunta vuoropuhelivat. Ilmeisesti ne kertoivat, että olin menossa alas.

Niinä monina kertoina ja vuosina kun kävin Lucan luona, opin syvällisiä asioita elämästäni. Opin fysiologisessa mielessä, että minulla on lievää skolioosia ja että voimakas hengittäminen, rebirthing, avaa kehon ja mielen energioita. Opin, että selkäkipu johtuu pelosta ja pelko asuu maksassa. Opin, että corpo è sano, kehoni on terve, eli kaikki fyysiset ongelmani ovat mielen heijastumia. Opin, että kehoterapioilla voi saavuttaa rajuja vaikutuksia henkisellä tasolla – välillä Luca sanoi, että nyt olet kuin rekan alle jäänyt, vaikutus on niin voimakas, älä ihmettele jos tulee jälkijäristys. Ja saatoin itkeä irrationaalisesti koko loppuillan, vailla tietoa miksi. Nyt ymmärrän, että vanhat energiat täytyy putsata ulos, että uutta pääsee tilalle.

Luca myös osasi lukea kehoani hämmästyttävällä tavalla ja kerran hän kysyi mitä minulle on tapahtunut 10-vuotiaana. Ai 10 vuotta sitten? kysyin. Ei, vaan lapsuudessa kun olit 10. Hän näki, että ongelmani juonsivat sinne asti. Miten sellaisen voi nähdä, minulla ei ole aavistustakaan. Hän ei käytännössä tiennyt minusta muuta kuin mitä kehoni hänelle kertoi. Keho oli rekisteröinyt kaiken stressin ja traumat ja säilönyt ne kudoksiinsa.

En ole enää moneen vuoteen käynyt Lucan vastaanotolla, sillä parhaat terapiamuodot ovat sellaisia, jotka voi jättää taaksensa ja siirtyä eteenpäin. Olen sittemmin kokeillut vyöhyketerapiaa, akupunktiota, lymfaterapiaa, naprapatiaa, psykoterapiaa, meditaatiota, ruokavaliomuutoksia ja ties mitä muuta. Kaikista on ollut apua, myös huonoista kokemuksista. Kun polveni telottuani minulle sanottiin, että ei se välttämättä siitä enää koskaan parane, niin ajattelin, että perhana, varmasti paranee! Ja niin teki. Omalla asenteella on ratkaiseva merkitys.

Luca kehotti minua tekemään jotain käsilläni, näyttelemään tai ilmaisemaan luovuuttani jollain tapaa. Halaamaan ihmisiä. Hän myös sanoi, että reikistä olisi minulle hyötyä. Koska fyysinen ongelma oli käsissäni, minulla oli joitain asioita käsittelemättä. Tai kuten sama asia ilmaistaisiin italiaksi, käsivarret (gli abbracci) kaipasivat halaamista (abbracciare).

Luulen, että kohtaamisellani Lucan kanssa on ollut syvempi vaikutus elämääni kuin uskonkaan. Aloin käydä kotimaassa reikihoitajalla ja sitten opiskelin itsekin reikitekniikkaa. Mieheni tuli mukaan kursseille ja energioista ja niiden kanavoinnista tuli yhteinen kokemus. En koskaan myöskään unohda sitä, kuinka reikiopettaja katseli energiakenttiämme, eli aurojamme, ja sanoi, että olette löytäneet toisenne tässä elämässä todella pitkällisen etsinnän jälkeen – eikä nyt puhuttu tämän elämän vuosista, vaan menneistä elämistä. Taas olin tutustunut ihmiseen, joka näki näkymättömien energioiden taakse. 

Kehoon kohdistuva energiahoitomuoto reiki johdatti minut mutkien kautta lopulta myös kotiin kohdistuvan energian hoitamiseen, eli fengshuin äärelle ja fengshui on tuonut elämääni ihan uusia henkisiä ulottuvuuksia – se, joka sanoo, että fengshui on pelkkää sisustamista ei selvästikään ole perehtynyt koko aiheeseen!

Energiahoitojen lisäksi aloin myös tehdä jotain käsilläni – sitten kun pystyin niitä vuosien jälkeen taas käyttämään. En lämmennyt Lucan suosittelemalle harrastajateatterille, mutta huomaan nauttivani esiintymisestä eri muodoissaan. Luovuuden maailmaa olen päässyt raottamaan monella eri tapaa viime vuosina, niin kuosien kuin kirjoittamisen kautta.

Elämässä yksi asia yleensä johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Kohtaat jonkun merkittävän ihmisen, sinut ohjataan uuden hoitomuodon pariin, luet kirjan, joka muuttaa ajattelutapaasi. Minut muutti energia. Tajusin, että energiahanani olivat tukossa ja että se kaikki hyvä happi (tai happiness) on siellä kehon sisällä, sen täytyy vain päästä vapaasti kulkemaan ja ilmentämään itseään.

Elämänvoiman, chi-energian, tulee päästä etenemään esteittä, jotta hyvä olo voi vallita ja jotta hyviä asioita voi virrata elämään. Jos kropan tai kodin energiat ovat tukossa, elämäkin on yleensä solmussa. Tarvitaan vain yksi kunnon nykäisy, niin solmu alkaa aueta. Näin teki kiinalaisen lääketieteen mestari, jonka työskentelyä esitettiin eräässä dokumentissa. Hän ”näki” ja ”tunsi” asiakkaansa solmukohdat ja veteli hetken aikaa hanoista, koskematta tähän lainkaan. Hän varmaankin näki kuinka kehon energiavirrat olivat menneet ristiin eikä sen seurauksena mikään enää liikkunut kunnolla, johtaen fyysisiin oireisiin. Kun tämä tukos oli saatu selvitettyä, potilas voi paremmin. Ei lääkkeitä, ei leikkauksia. Vain parantavaa, lääkitsevää energiaa, joka virtaa esteettä. Silloin keho pystyy parantamaan itse itsensä.

Mieti omaa kotiasi ja myös kehoasi ja mieltäsi. Voitko aistia kulkeeko siellä energiaa vai onko se jumahtanut tyystin? Ehkä ensin se on vaikeaa, mutta siihen voi harjaantua, niin kuin kaikkeen elämässä. Onko koti kyllästetty turhilla tavaroilla ja muistoilla? Voiko ilmapiiriä leikata kuin veitsellä? Tulevatko perheenjäsenet toimeen keskenään? Kulkevatko ajatukset samoja, tympeitä latuja, ja onko suolistoon kertynyt muutakin kuin suolinukkaa. 

Voit ottaa energiapuhdistuksen avuksi, niin henkisen, fyysisen kuin kodissa suoritettavan. Miltä tuntuu ennen kodin energiapuhdistusta ja miltä sen jälkeen? Ero pitäisi huomata helpompana hengittämisenä ja mielialan nousuna. Kehon puhdistus helpottaa päänsärkyoireita ja väsymystä kun toksiinit pääsevät helpommin ulos. Ja mielen puhdistus myrkyllisistä ajatuksista vasta hyvää tekeekin.

Kaikki on sinussa itsessäsi. Sinä olet yhtä kuin kotisi, elämäsi ja niiden energiat. Usko vain itseesi ja omaan energiaasi ja anna sen virrata. Tämäkin tarina on kirjoitettu käsillä, jotka vuosiin eivät kivutonta päivää nähneet, ja mielellä, joka ei positiivista ajatusta olisi tunnistanut vaikka sillä olisi isketty päähän. Ja nyt se kivuton ja mieletön päivä on tässä. Juuri tänään. Mikä upea syy olla elossa!

Ovet ja ikkunat auki uusille energioille!
Tie saattaa näyttää suoralta, mutta edessä olevien puskien taakse ei koskaan näe. Mitähän elämän yllätyksiä siellä on?
Ulkoilmasta löytyy luonnon omaa kasvuenergiaa. Kun sitä tankkaa, jaksaa taas itsekin kasvaa ja kukkia ja tuottaa iloa toisillekin.
Välillä elämä riepottelee niin, että meinaa tukka ja äly lähteä päästä. Mutta kaikki myrskyt menevät aikanaan ohi.
Ja tärkeintähän on... korkeat näkymät kauas eteenpäin ja rakkaus. Kuka tämä Maurizio oikein on, sitä en vaan tiedä.
Loppujen lopuksi energiamme vain muuttaa muotoaan. Askelet sannalta häviävät ja niin häviät sinäkin, ja tämä päivä. Energiasi jää jäljelle, toivottavasti se on jotain kierrättämisen arvoista.
Muista levätä! Martedi riposo, eli tiistai on italialaisittain lepopäivä. Maanantaisin saatetaan avata myöhään ja perjantaina sulkea vähän aiemmin (ainakin toimistoissa) ja siestaa vietetään, jotta ruokailulle pyhitetään sille kuuluva aika. Mutta sitten vastapainoksi aloitetaan aamulla aikaisin ja jatketaan myöhään illalla. Huilaamalla välillä jaksaa pidempään.
Merenrantahuvilakin saattaa sortua liian kovassa menossa, tyrskyssä ja tuulessa. Elämässä tarvitaan tasapainoa - sitä voi saada vaikkapa tutkimalla ja harjoittamalla fengshuita.




Kaikki kuvat: Virpi Karjalainen ja Santi Gambino.



perjantai 13. lokakuuta 2017

Elämän ääniä

Näin viime yönä unta, että Ruotsin laivoilla oli siirrytty kevyempään seinärakennelmaan hyttien välillä. Hytit oli rakennettu kaarevaan, pitkään ja käytävämäiseen muotoon ja yhden pitkän hytin sisällä olevat sängyt oli eristetty toisistaan verhoilla. Keskellä yötä saattoi siis kuulla varsinaisia elämän ääniä laidasta laitaan.

Tämä uni sai minut tarttumaan tähän "suomalainen äänimaisema" -aiheeseen. Joka kerta kun tulen Italiasta Suomeen, aistini ovat virittyneet huomaamaan kansojen välisiä eroja. Enkä tällä kertaa puhu säästä, kelistä tai lämpötilasta, vaan ihmisten käyttäytymisestä ja sen mukanaan tuomista äänistä. Suomalaisetko muka hiljaista kansaa? Kyllä täällä ääniä osataan päästellä!

Ensimmäinen soraääni kuuluu usein jo lentokentältä lähtevässä junassa. V-sanaa aletaan viljellä kuin siitä kasvaisi komeaa viljaa. Olen siis saapunut korkean teknologian ihmemaahan ja hyvinvointivaltionakin tunnettuun sivilisaation keskustaan ja ensimmäiset tervetulosanat ovat "Voi vittu! Kylläpä on taas paska päivä!" Tyypistä riippuen tämä jää joko tähän tai sitä seuraa pitkällinen selitys, että miksi vitussa kaikki on niin päin helvettiä. Yleensä avautujana on joku nuori nainen, joka on herännyt väärällä jalalla sängystä ja purkaa oloaan äänekkäästi muillekin tiettäväksi, puhelimessa tietysti. Kysymys kuuluu vaan, että herätäänkö täällä aika useinkin väärillä raajoilla, sillä tätä voi vittua kuulee jatkossa useinkin jos ihmisten ilmoilla liikkuu. Taitaa olla aggressiot pinnassa.

Italiassa, jossa on pitkät machokulttuurin perinteet, ei tietenkään julkisesti voi mistään vitusta puhua. Siellä otetaan esiin miehinen elin (siis tietenkin vertauskuvallisesti) ja leikitellään sillä. Che cazzo! on kuitenkin jo varsin voimakas ilmaisu ja sitä julkisesti tosissaan käyttävä on ihan oikeasti pissed off, eli "kusettunut". Vitsinä ja käsimerkin kera sitä voi heitellä ilmaan (e che cazzo) ainakin kavereiden kera, silleen vähän teatraalisesti. Kaikki ymmärtävät, ettet ole oikeasti vittuuntunut, vaan vain vähän johonkin tyytymätön ("no voihan perhana") tai sitten sinua on juuri jymäytetty ja yrität pelastaa nahkasi, kun muut nauravat avoimesti. 

Se, että joku huutaa kadulla vaikkapa vahvasti humalassa voivittua tai sen sikäläistä vastiketta, on jo erittäin harvinaista, sillä Italiassa ei ole mitään syytä ryypätä. Itse lasken sen fengshuin tulielementin piiriin. Alkoholi edustaa tulta ja sosiaalista lämpöä ja Suomessa sitä pitää tankata pullosta. Italiassa aurinko paistaa taivaalla kuumana ja lämmittää sosiaaliset kontaktit niin, että alkoholia tarvitaan enää vain ruokajuomaksi makuja herättelemään. Ja että joku nainen kiroilisi avoimesti bussissa tai junassa, vaatii jo aikamoisen ronskin hällä väliä -luonteen, jollainen kommunistishenkisestä satamakaupunki Livornosta kyllä saattaa löytyä.

Jos italialainen rouvasihminen haluaa vähän sadatella kaulukseensa, niin hän yleensä sanoo Che cavolo! (= voihan kaali), hieman ääntään madaltaen. Ja kun Suomessa niin runollisesti sanotaan Painu vittuun!, niin kyllä Italiassakin otetaan kovemmat aseet esille tarpeen vaatiessa. "Ma vai in culo" on klassikko, siinä ärsytyksen kohde toivotetaan menemään peräaukkoon. Ja rouvasihmiset, he laimentavat tietysti tätäkin ilmaisua sanomalla "Ma vai in dòmo" (livornoksi: "Vaffandòmo") eli "mene kirkkoon". Kirkko täytyy tulkita tässä sanonnassa vähän kuin katolisessa uskonnossa muutenkin, eli kirkonmiehet ja kuoripojat ja se luvaton käyttöönotto.

Jos jätetään lingvistiset seikat sikseen, on Italian ja Suomen välillä muitakin gutturaalisia eroja. Nimittäin röyhtäily. Kun menin Italiaan ensimmäisiä kertoja, mieheni selitti minulle, että täällä ei katsota hyvällä naisia, jotka röyhtäilevät (epäilemättä olin yrittänyt jotain senkaltaista). Ymmärsin, että kyseessä on tabu. Naisen täytyy kontrolloida vapaata luontoaan ja käyttäytyä siivosti, onhan tämä patriarkaalinen maa. 

Siitä lähtien olen tarkkaillut italialaisia naisia, että röyhtäileekö kukaan. Jos joltakulta pääsee pieni ilmakupla liikkeelle, laitetaan heti käsi suun päälle ja pahoitellaan nolona, suorastaan ylenpalttisesti. En ole koskaan kuullut sellaisia mahan pohjasta lähteviä olut- tai kaalilaatikkoröyhyjä naisten suusta kuin mihin täällä Pohjolassa on totuttu. Omalta osaltani olen tietysti ollut tätä Italian naisten röyhtäily-tabua rikkomassa, mutten usko, että voisin siellä täysin rinnoin päästellä ääniä ilmoille. Se kun vaan ei sovi kulttuuriin. Eikä hienolle naiselle. Tosin metsäläinen ei helpolla pääse perimästään.

Suomeen palatessa tunnen melkoista myötähäpeää, kun kuulen kuinka estottomia osaammekaan olla. Ruokalista kuuluu - ja joskus tuoksuu - niin yläpäästä kuin alapäästäkin. Röyhtäilyssä ei taida olla minkäänlaista tabua Suomessa, tai jos on, niin kaikkia se ei kiinnosta. En tiedä miltä se turistin korvaan kuulostaa, mutta itseäni kovaääninen röyhtäily on alkanut haitata, ainakin jos se tehdään ruokapöydässä niin, että kuulostaa kuin jotain olisi nousemassa takaisin lautaselle asti eikä sitä yhtään yritellä peittää. Olen tottunut siihen, että sitä ainakin pahoitellaan. Jos italialainen mieheni alkaa päästellä ääniä ilmoille, niin perästä kuuluu aina vähintään "anteeksi!" tai "voi ei, olen todella pahoillani", "scusami", "sori" tai muita katumuksen ääniä. Olenpa itsekin ruvennut pahoittelemaan, ihan vaan seuran vuoksi.

Jaahas, mitähän fengshui tästä sanoisi? On tietysti hyvä, että annetaan energian ja ilman kiertää vapaasti niin kropassa kuin kotona (chi-energian esteetön kulku) ja käsittääkseni Japanissa röyhtäily on arkipäivää junissakin. Sillä tavalla muutkin saavat tietää, että ruoka on sulamassa, kiitos vain. Kiinan vastaavasta kulttuurista en tiedä. Mutta voitaisiinko Suomessa laittaa edes jonkinlainen äänenvaimennin päälle, kun ollaan muiden keskuudessa ns. "omilla asioilla"? Oli se sitten puhelimessa tilitettävää vittuuntumista tai ruoan sulamisen äänekkyyttä. 

Onkohan jossain muuten jo keksitty röyhtäilyn maailmanmestaruuskisat? Google kertoo, että on ja vielä New Yorkissa vuonna 2012. Seuraava uutinen rikkoo kaikki tabut: "Italialainen Elisa Cagnoni röyhtäilee kuuluvammin kuin kukaan nainen maailmassa." Mitä helv...

Nam! Nyt ollaan hyvän ruoan äärellä! Kyllä kelpaa sulatella.
Röyh! Tulipa kyllä täysi olo...
Kootut herkut ja kootut ilmeet. Elämän pienten ja suurten nautintojen juhlaa! Perästä kuuluu...







maanantai 9. lokakuuta 2017

Metallin syksyistä säihkettä

Kuukausittaisessa fengshui-blogihaasteessa, johon osallistun kahden muun kirjoittajan kanssa, ollaan päästy aiheeseen numero kaksi, joka on fengshuin viiden elementin teoriasta poimittu ajankohtainen syksyn metallienergia.

Fengshuissa jaetaan vuodenajan kierto viiden eri elementin perusteella näin: tuliseen kesään (paitsi Suomessa), maalliseen loppukesään (kesäkilot on kerätty ja massa vie maata kohti), metalliseen syksyyn (aika painaa taas duunia kolikoiden ja kahisevan eteen), vetiseen talveen (räntää ja sohjoa loputtomiin) ja puiseen kevääseen (eikö tämä harmaus ikinä lopu ja vaihdu vihreyteen?). Kiinalaisilla taitaa tosin olla hieman optimistisempi käsitys viiden elementin merkityksistä ja kierrosta erilaisen ilmastonsa myötä. Meidän on tyytyminen tähän.

Metallielementin aikaa on vuorokauden kierrossa ilta, jolloin aurinko on laskenut länteen, metallin omaan ilmansuuntaan. Metalli liittyy myös elämän ehtoopuoleen: aikuisuuden hehku ja loisto on läpieletty ja nyt valmistaudutaan keräämään paketti kasaan talvea ja loppuelämää varten. Ei siis ihme, että syksyssä on melankoliaa, elämän kesästä luopumisen tuskaa.

Numeroista 6 ja 7 kuuluvat metallin alaisuuteen, sillä länteen sijoittuva nuorimman tyttären seiska-alue on nimeltään "pieni metalli" (siroa ja taivuteltavaa korumetallia, kuten nuoren tytön ailahteleva mieli) ja luoteen kuutosalue tunnetaan maskuliinisena perheenisän "isona metallina" (kuten raskas metallipalkki tai isän järkähtämätön päätös, josta ei enää keskustella). Olisitko arvannut, että metallista on näin moneksi?

Fengshuissa metallia ovat kaikki kaarevat ja pyöreät muodot, joita löytyy kotona esimerkiksi maljakoista tai lampunvarjostimista sekä itse ihmisestä. Väreistä valkoinen, harmaa ja kaikki trendikkäät metallisävyt luetaan metallielementtiin. Myös kiiltävä marmori ja muut kovat heijastavat kivipinnat menevät fengshui-kartoituksessa metallin puolelle. Kiiltovalkoinen kalustus keittiössä edustaa siis metallienergiaa, teräksisine tiskialtaineen ja kivitasoineen.

Syksyinen opiskelutohina, koulutuksen arvostus ja kerätty tietotaito tuovat nekin elämään metallia, joten suomalaiset ovat hyvin metallienergiassa kiinni. Uudet talommekin ovat usein metallirakenteisia, lasilla pinnoitettuja. Melkein voisi sanoa, että fengshuin kannalta tarkasteltuna suomalainen elämänmeno on liiankin metallista, insinöörimäisen tarkkaa, jäykkää ja joustamatonta, etenkin jos siihen lisätään vielä valko-harmaa sisustus. Mutta siksi meillä on sauna ja saunajuoma, että edes jotenkin saadaan sisäinen metallitanko sulamaan, jos kesän lämpö ja tulienergia ei ehtinyt helliä niveliä ja pehmittää lihaksia. Kun ei sinne kokkoonkaan voi jäädä asumaan, vaikka mieli tekisi.

Lähes olemattoman kesäkauden jälkeen hyppäämme siis suoraan jalat edellä metalliin - tarkemmin sanoen metallin värisiin kenkiin. Onpa kaupoissa nyt nähty myös kiiltäviä kullanvärisiä toppatakkeja (eikä pelkästään nähty, vaan myös sovitettu). Sillä metallia voi tuoda elämään myös pukeutumalla siihen päästä varpaisiin, mikä nyt houkuttaa kovasti. Tarvitaan tietysti kimalteleva metallin värinen olkalaukku (jonka sisään sujautan kullansävyisen lompakon) eikä tule unohtaa huikealla -80 % alennuksella ostamaani ruusukultaista liiviä. Muut asusteet, kuten korut, kynsilakat ja kännykän kuori valitaan samaan sävyyn. Kieritelkää minut kullassa! Sisäinen tutkani vie minut kuin haukka erilaisten metallinsävyisten asusteiden luo. Olen kuin Bond-elokuvan Goldfinger, joka muuttaa kullaksi kaiken mihin koskee. Kauppojen kassoissa kilisee sielläkin metalli, kun minä ja muut pukeudumme metallitrendin mukaisesti.

Olen muuten keksinyt myös syyn sille miksi olen kokonaan metallin vallassa. Sylttytehdas löytyy yllättäen kiinalaisesta astrologiasta ja henkilökohtaisesta BaZi-kartastani. 

Kiinalaisen astrologian mukaan neljän pilarin kartastani puuttuu metallielementti kokonaan, mikä johtaa viiden elementin epätasaiseen kiertoon. Karttani lilluu veden ja puun vallassa. Rahaa eli tulta on niukasti, maaelementin edustamaa itsekuria ja valtaa on ehkä juuri nimeksi ja taustatukea eli metallia ei löydy yhtään. Mikä avuksi?

Vaistoni on johdattanut minut metallielementin luo ja siksi elän nyt loisteliasta metallikautta ulkokultaisesti. Metalli paitsi tukee itse-elementtiäni vettä, se myös leikkaa liiallisen puun, kuin kirves koivun, jolloin viiden elementin kierto alkaa elämässä vähitellen tasoittua. Toinen vaihtoehto tietysti on, että olen vain muodin ja trendien aivopesun uhri, joka ostaa kaiken mikä kimaltaa. Raha kiertää kyllä kuin viiden elementin kiertokaaviossa, mutta vähän väärään suuntaan...

Huomioitavaa on, että vaikka puhumme viidestä elementistä nyt hyvinkin konkreettisina, materiaalisina ja päällepuettavina asioina, niin alkuperäinen merkitys fengshuissa on kuitenkin symbolinen. Fengshuin viisi elementtiä (maa, metalli, vesi, puu ja tuli) kuvaavat tosiasiassa viittä erilaista chi-energian laatua ja niiden suuntaa. Metalli symboloi syksyn sisäänpäinkääntyvää, tiivistyvää energiaa, jolloin omaan napaan tuijottelu saattaa kääntyä jopa yksinäisyyden puolelle. Asioihin poraudutaan syvälle, kuin metallia maa-aineksesta louhittaessa. Syksyinen chi-energia voi kääntyä alkusyksyn innostuvasta löytämisen ilosta ikkunaruutuun tiivistyvän sateisen melankolian puolelle. Onhan se ymmärrettävää, tässä juhannuksen ja joulun välimaastossa.

Kun elämme metallienergian keskellä syksyistä iltaa, on ihan sallittua kääntää katse kotielämään, ottaa omaa aikaa ja vaikka virkata metallisilla puikoilla valkoharmaita villasukkia joululahjoiksi - tai syventyä oppikirjan uumeniin ja tiivistää tietoa timantiksi omaan aivokoppaan. Saman tien voisi laittaa muuten kestoloton vetämään uusilla numerosarjoilla, joissa on kuutosta ja seiskaa ja odotella alkaako pajatso soida metallin kilinästä. Sillä metalli merkkaa myös rahaa ja ihmisessä taitoa tehdä sitä.

Energiana kolikko on metallin tiivistynyt muoto, jolle on annettu rahan arvo. Ja jos kolikkoa nuolaisee, kuten tutkimusretkellä oleva lapsi, maku on teräksinen, hapan. Happamat, kirpeät maut liittyvätkin olennaisesti syksyyn, sadonkorjuuseen ja metallienergiaan. Mieti vaikka karviaismarjaa, punaherukkaa tai oikein hapanta omenaa. Uh! Kylmä kesä jätti kyllä aika happaman maun suuhun. Ensi kesään on taas niiiin pitkä aika! Ei ihme jos kaduntallaajan ilmekin happanee marraskuuta kohti kuin hapankaalia syöneenä.

Onneksi kirpeyttä löytyy muualtakin, esimerkiksi happamasta aperitiivijuomasta, bitterlemon, limoncello, gintonic sitruunalla, limettä ja minttua mojitossa... Ei hätää, tämä hapanosasto taitaakin olla hyvin hallussa! 

Kiinalaisessa lääketieteessä syksyn tiivistyvä energia ja hapan maku ovat yhteydessä keuhkoihin ja kropan valtaakin halu haukata raitista ilmaa oikein kunnolla keuhkojen täydeltä. Varmasti tiivistyvä energia pätee myös muualle kehoon? Kiloista tiivistyy tiukempi vartalo, sillä syksyllä tekee mieli antaa keholle enemmän huomiota, jumpata ja reippailla ja aloittaa kenties uusi tervehenkinen harrastus, joka vie huomion pois syömisestä. Taitaa tässä syksyssä olla hyvätkin puolensa, jos oman kehon energia tiivistyisi oikein timmiksi paketiksi!

Vasta marras-joulukuussa alkaa dieetti repeillä, kun saavumme konvehti-, torttu-, pipari- ja piirakkakauteen. Tuntuu, että jos kerran retkahtaa, jää makeaputki päälle. Mutta silloin onkin jo siirrytty syksyn happamasta metallista talviaikaan, veden elementtiin, joka on yhtä kuin syvyys, pimeys, luonnon kannalta ulospäin kuollut kausi, jolloin keskitytään vaan töihin, nukkumiseen ja hereilläpysymiseen kahvin avulla ja ainoa mikä piristää ja tuo hymyn huulille on kunnon suklainen kakkupala. Vesi, talven elementti, siis kerääntyy elimistöön ja alkaa ainakin joulun jälkeen turvottaa. Se on fengshuin viiden elementin ja luonnon kierron ilmiö, ei mahda mitään! 


PS: haluatko oppia kunnolla ymmärtämään mitkä ovat fengshuin viisi elementtiä ja miten ne oikein kiertävät? Nyt sinua lykästi, sillä lokakuun viimeisenä viikonloppuna olen pitämässä fengshuin peruskurssia Helsingissä. Katso lisätiedot tämän linkin takaa ja ilmoittaudu 13.10. mennessä!

Viikonloppukurssi 28.-29.10.2017 Helsingissä







Metallia monessa muodossaan: ylhäällä metallista arkkitehtuuria Roomasta, metalliset asusteostokseni tyyliin "ruusukultaa ei ole koskaan tarpeeksi", erittäin hapan aperitiividrinkki ja metalliseen sillankaiteeseen kiinnitetty metallilukko rakkauden merkkinä. Sanoisin, että metalli on ikuista!

Metallia elämään! Sitä löytyi mm. Venetsian kultaisesta taivasta kohti kohoavasta Golden Tower -tilataideteoksesta, kultakengistä ja Venetsian Biennalen kultaisista taide-elämyksistä.

Metallin kaaret kiehtovat ja olenkin kuvannut italialaisia parvekkeiden, ovien ja ikkunoiden rautakehyksiä kuositarpeitani varten varastoon.

























Metalli on just nyt tosi IN - niin muodissa, sisustuksessa kuin fengshuissakin.



























































































































Ja eipäs unohdeta tässä metallisäihkeen lomassa muita lokakuun fengshui-blogihaasteen kirjoituksia! 

Tutustu niihin täällä: