perjantai 20. huhtikuuta 2018

Lapsuuden taikavoimat

Muistatko sen tunteen - tai varman tiedon - lapsuudesta, että pystyt mihin vain? Jos et muista, niin kaiva vähän syvemmältä muistojen arkistosta. Nimittäin siellä se on pölyn peitossa, lapsuuden kaikkivoipaisuus. Lapsi on kuin kirkas lamppu, joka palaa täysillä, uskoen omaan valovoimaisuuteensa ja kykyihinsä. Kyllä, osaan lentää! Kyllä, uskon keijukaisiin (tai joulupukkiin)! Kyllä, pystyn mihin vaan! Katso vaikka!

Valitettavasti me kaikki tiedämme mitä sitten tapahtuu. Elämä alkaa tapahtua, kerrostua päällemme ja se likaa hohdettamme niin, että se himmenee. Joku lähipiirin aikuinen kertoo sinulle joko ystävälliseen tai vähemmän ystävälliseen sävyyn mitä kaikkea et voi, et saa tai et kykene tekemään. Tai jos joku ei sitä sanoilla kerro, jokin tapahtuma tekee sen selväksi. Et vaan osaa, ei sinusta ole siihen. Anna periksi, luovuta, turha edes yrittää. Noilla kintuilla ei juoksijaa tule, tuolla lauluäänellä on parempi kun pysyt hiljaa, tai ei sinulle ole sitten tuota lukupäätä suotu. Kaikki me olemme kuulleet näitä itseämme koskevia "totuuksia" toisten suusta, ensin pyristelleet niitä vastaan ja sitten nielaisseet ne osaksi itseämme. 

Keräämme siis mukaamme elämän varrella ihmisten kommentteja siitä millaisia olemme heidän mielestään. Sinä olet rimppakinttu urheilijalupaus, sinä olet "tankki täyteen" -pullahiiri. Sinä olet surkimus ja kylillä mekastava hunsvotti, sinä olet ujo punasteleva mammanpoika, sinä sen sijaan olet fiksu ja pedantti maamme lupaus. Talletamme nämä sanat visusti sydämeemme ja kuorrutamme niillä itsemme. Meille syntyy minäkuva, ulkoapäin annettu. Otamme vastaan rooleja, mukaudumme tilanteisiin sen mukaan miten niissä oletetaan käyttäydyttävän. Kaikesta tästä muovautuu elämäntarinamme.

Entä oletko ollut tilanteessa, jossa sinun täytyy esitellä itsesi vieraille ihmisille? Tai kenties kirjoittaa lyhyt kertomus siitä millainen olet. Vähintäänkin CV:tä kirjoittaessa tai hakemuksia väsätessä täytyy päättää millainen tällä kertaa olen. Olenko luuseri, keskinkertainen vai superhyvä? Sillä kaikki elämänkokemukset voidaan pukea sanojen muotoon ja koristella ne joko kukkasin tai risuin, eli hehkuttaa kuinka upeita asioita olemme oppineet, tai kertoa kuinka epäonnisia olemme olleet (tässä seison enkä muuta voi kun taivaalta sataa ruskeaa mönjää niskaan). 

Kun mietit elämäntarinaasi ja sitä mitä kerrot itsestäsi muille (ja itsellesi), voit aina ottaa harteillesi luuserin tai voittajan viitan. Ja kyse on vain sanoista. Saman kokemuksen voi kertoa hyvin erilaisilla sanoilla, jotka kääntävät sisällön päälaelleen. Voit esimerkiksi olla selviytyjä tai tilanteen uhri. Voimme jopa olla elämäntarinamme uhreja. Olemme sepittäneet tarinan, johon uskomme ja jota välitämme eteenpäin ilman että se tulee useinkaan kyseenalaistettua.

Osallistuin tänään viimeistä kertaa Turun työväenopistossa pidetylle Meditaatio ja itsetutkimus -kurssille. Kuvittelin kurssille ilmoittautuessani, että kyseessä on perinteinen meditointitunti, jossa etsitään jotain syvempää olotilaa henkisten harjoitteiden kautta. Kurssi oli pikemminkin henkiselle epämukavuusalueelle astumista, minäkuvan riisumista ja ajatusten alasampumista. Kuka on minä? Mitä on ennen minää? Mitä ajatukset ovat, mistä ne tulevat, kuka ne havaitsee? Tässä vain osa tiukoista kysymyksistä, joita kurssilla käsiteltiin. 

Osa kurssilaisista ei kestänyt minäkuvansa kyseenalaistamista, sitä, että mitään minua ei ole, vaan että henkilöys on egon harhaa, ja lähtivät kurssilta kuvaannollisesti ovet paukkuen haukkuen sitä huuhaaksi. Miten niin minua ei ole olemassa? Miten niin elämä on muka täydellistä juuri tällaisena kuin se nyt sattuu ilmenemään? Mutta jos ei ole tottunut katsomaan asioita aivan eri lähtökohdasta kuin mihin on tottunut (minä olen, minä ajattelen, minä tunnen), se voi olla uhkaavaa. Minäkuva voi olla aikamoinen vankila, samoin kuin koko ajan jatkuva paremman elämän tavoittelu. Entä jos kaikki mitä on tarjolla onkin vain tämä tässä ja nyt? Raakana, keskeneräisenä ja mielestämme kovin epätäydellisenä.

Osa meistä elää koko elämänsä himmennin päällä, uskoen elämäntarinaansa, sen yhteen ja ainoaan totuuteen, niihin kerroksiin, joita lamppumme päälle on kasattu (oli kasaaja sitten minä itse tai ne muut). Osa sen sijaan alkaa miettiä, voisiko lapsuuden taikavoimat saada takaisin ja ihmetellä elämää joka päivä uusin silmin. Sädehtiä, elää juuri tätä hetkeä vapaana määritteistä, rooleista, kertomuksista ja kokemuksista. Kaikkivoipaisena, kirkkaana ja pelkistettynä. Hei, minä osaan! Minä voin ja pystyn! Ja minähän olen! Vapaa kaikesta ja vapaa kaikkeen.


Tälle "kiukulle" olen usein hymyillyt aikuisempana. Harvinaisen selkeää itsetutkimusta siis jo hyvin varhaisessa vaiheessa!

Minulle on täysi mysteeri miksi olisin halunnut pyykkäriksi (en edes omista pyykinpesukonetta) tai miksi muut olisivat luulleet minua tulevaksi laulajaksi. Ilmeisesti tykkäsin laulella itsekseni, ainakin Katri-Helenan Puhelinlangat laulaa oli automatkojen repertuaarissani. Kunnes kerran tulin kiusallisen tietoiseksi siitä, että laulamiseni aiheutti hilpeyttä etupenkillä. Laulaminen loppui siihen. 

Jos kissankellosta nykäisee, tuleeko sieltä taikavoimia?

Ihminen jää usein sairaskertomuksensa uhriksi ja siihen kiinni. Siksikin itsensä tutkiminen tyhjältä pöydältä tekee oikein hyvää. Sairas? Miksi? Kuka niin sanoo? Aika antaa silmälasit, joiden kautta asiat joko värittyvät ruusunpunaisiksi tai kirkastuvat kokonaan, niin ettei laseja enää edes tarvitse.




sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Syväpuhdistus

Tiedätkö mitä on yliaistillinen tieto tai henkinen käsky? Aiemmin minullakaan ei ollut tästä mitään hajua, mutta olen vuoden alusta asti osallistunut Esko Jalkanen Luonnonvoimat -yhdistyksen "maailmanparannus-meetinkeihin" ja ollut todistamassa tätä erikoista ilmiötä.

Lyhyesti ilmaistuna kyse on varputyöskentelystä ja sen kautta saadusta kosmisesta tiedosta. Voidaan myös puhua elämänenergian harmonisoinnista, kuten fengshuissa, tai maapallon ja ihmisten energioiden kuntoutuksesta. Todellisuus on kuitenkin näitä sanoja ihmeellisempää.

Varpu mielletään heti ensipeleissä kaivon paikan katsomiseen ja siihen se suurinpiirtein sitten jääkin. Minunkin mielestäni koko ajatus varvuista oli sangen epäseksikäs ja pölyttynyt. Opeteltuani käyttämään ensin kiehtovaa heiluria ja tunnistamaan sen avulla haitallisen maasäteilyn paikkoja ja energiapyörteitä, varvun haltuunotto on tietynlaista luonnollista jatkumoa sille. 

Kaivon paikat eivät minua edelleenkään juurikaan kiinnosta, mutta tutustuttuani käsitteeseen solumuistin puhdistaminen, asia hyppäsi jo ihan eri kiinnostusasteelle. Olin syksyllä lukenut The Healing Code -kirjasta, kuinka ihmiset voivat parantaa itsensä monista vaivoista solumuistiaan puhdistamalla ja halusin harjoittaa sitä itsekin. Törmättyäni Esko Jalkanen Luonnonvoimat -yhdistyksen toimintaan pian sen jälkeen, alkoi tapahtua. Minua selvästikin ohjattiin tähän suuntaan.

Ensiksi eräs ryhmän jäsen ystävällisesti putsasi minulta viimeiset 5 karmallista entistä elämää ja sai yliaistillisesti tietää, että tämän nykyisen elämän fyysiset ja henkiset vaivani johtuvat mm. siitä, että olen jossain aiemmassa elämässä ollut lähestulkoon orjan asemassa mattoja kutomassa. Työskentelyolosuhteet ja -asennot ovat olleet niin hankalia, että sitä huonoa karmaa olen kantanut tähän asti ja kärsinyt lukuisista niska-, hartia- ja käsiongelmista. Tämän asian selviäminen oli varsinainen ahaa-elämys tai heureka-huuto. Siksi siis inhosin matonkutomista muutama vuosi sitten Sisustustekstiilit-koulutuksessa! Sisäinen pakkotyöläiseni siellä kapinoi, kun viimein sai siihen tilaisuuden.

Nyt olen aloittanut itsekin varputyöskentelyn opettelun etäkurssilla ja menneitä elämiäni on sen yhteydessä puhdistettu jo 20 kappaletta. Mikä syväpuhdistus elämässäni onkaan meneillään! Kyllä keväinen detoksikuuri jää toiseksi, kun voi sanoa olevansa vapaa menneiden elämien karmasta kymmenientuhansien vuosien ajalta. Sieltä saattaa tosin nousta muutakin sakkaa pintaan, joten puhdistusta on jatkettava, jotta pääsee kirkkaammille tasoille. Sillä toisia ei voi auttaa, jos ei putsaa ensin omaa "takapihaansa" ja auttamistyöstähän tässä nimenomaan on kysymys. 

Niille, jotka osallistuvat tähän auttamistyöhön ja etäkursseille, tehdään myös ns. henkisten voimien vuodattaminen. Siinä kehon puhtausprosenttia nostetaan ja henkistä bioenergiaa kohotetaan merkittävästi. Koska henkisiä auttajia on niin vähän ja tarve on maapallolla huutava, niin jokainen tälle tielle lähtevä (ja siellä pysyvä) saa huikeasti lisää henkistä bioenergiaa. Mutta jos unohtaa auttamistyön ja jää kaivelemaan liikaa omaa napaansa, nämä uudet voimat otetaan pois ja pudotus on kuulemma raju. En ajatellut kokeilla sitä vaihtoehtoa.

No entä miltä se sitten on tuntunut olla yhtäkkiä tällainen energiakanava? Suoraan sanottuna en ole huomannut mitään eroa entiseen. Turha siis kuvitella, että yhtäkkiä jotenkin pursuaisi enemmän energiaa, saisi kaikki rästihommat tehtyä ja muutenkin olisi parempi ihminen, jonka koti, ansioluettelo ja ajatukset kiiltävät hohdokkaasti. Se ei valitettavasti mene niin. Kaikilla meillä on omat ristimme kannettavana eikä kaikkea saada sujumaan kuin Strömsössä, siitä pitää huolen ns. sielunsopimus, jossa määritellään mitä ihmisen tulee kussakin elämässä kokea ja oppia. Mutta ajatus siitä, että nyt voi saada avunpyynnöt perille ja oikeasti vaikuttaa maailmankulkuun, se tuntuu kyllä hyvältä. Tässähän saa paljon enemmän hyvää aikaan kuin vaikkapa lähtemällä politiikkaan mukaan. Esko Jalkanen onkin muuten kirjoittanut, että politiikka on kosmista pahaa, sillä ihmisen vallanhimo ajaa kaiken edelle. Ja onhan se jo nähty mitä siitä seuraa.

Kaksi kertaa kuussa Turussa kokoontuva Stella Aboensis - Valon välittäjät -kuntoutusryhmä (sekä monet muut ryhmät eri puolilla Suomea) kohtaa joka kerta haastavia tilanteita, jotka voivat liittyä ryhmäläisten omien läheisten tai tuttavien elämään ja terveydentilaan tai sitten globaaleihin ongelmiin. Jokainen vuorollaan ehdottaa puhdistuskohdetta ja sitten varpu antaa lisätietoja millaisista voimista ja energioista on kyse. Välillä tilaan tupsahtaa isoja hornia ja mustia enkeleitä, jotka laitetaan "valkopesuun". Ryhmän auttamiskapasiteetti on niin korkea, että se loistaa kuin soihtuna pimeässä ja houkuttelee luokseen myös mustia voimia. Nämä taltutetaan niskaselkäpersotteella ja laitetaan rysään puhdistumaan.

Olemme tässä alkuvuoden aikana mm. välittäneet voimia kansallishaltijoille, Maa Äideille ja majakkapuille sekä säidenhaltijoille. Olemme torpanneet pedofiilien aikeita ja poistaneet maakirouksia (mm. eduskuntatalossa oli maakirouksia ja pahoja silmiä pilvin pimein, koska poliitikkoja kirotaan niin usein). Olemme välittäneet voimaa syöpäsairaille ja huumeiden käyttäjille (kuten Jari Sillanpäälle) ja materialisoineet apua myös sota- ja kriisialueille. Miten? Henkisten käskyjen avulla. 

Luonnontutkija, varpumies ja selvänäkijä Esko Jalkanen kirjoitti elämänsä aikana vinon pinon "reseptejä", joilla saadaan pyydettyä apua yläkerran korkeilta auttajilta. Hänellä ikään kuin oli suora puhelinlinja taivaskanaville ja tuo linja kävi kuumana. Nämä ohjeet on koottu paksuun valkoiseen kirjaan nimeltään Uusi ajatus syntyy luonnosta, osa IV, ja tämän kirjan ohjeiden avulla Eskoslaiset eri puolilla Suomea tekevät auttamis- ja kuntoutustyötään, kuten vaikkapa puhdistavat maapallon auraa, mikä on yksi tärkeimmistä tehtävistä.

Kuulostaako oudolta? Tiedän, että kuulostaa, mutta kun annamme mahdollisuuden muullekin kuin tälle konkreettiselle ja rationaaliselle puolelle elämässä ja aivoissamme, niin uskomattomat asiat ovat mahdollisia. Juuri Esko Jalkanen on se uranuurtaja, joka sai ohjeet henkisiin käskyihin ja joka laajan tutkimustyönsä ohella kirjoitti ne muistiin. Olemme tässä asiassa siis monella tapaa muuta maailmaa edellä ja auttamisen ytimessä. 

Kenties juuri siksi meillä Suomessa on niin paljon hyvinvointia, että voimme sitä muillekin jakaa. Meillä on maalaisjärkeä ja kansanperimää sekä kalevalaista voimaa. Se kuuluisa Kalevalan Sampo onkin meillä paraikaa hyppysissämme ja voimme sen avulla toteuttaa pyyntöjä, ei tosin materiaalisia, vaan henkisiä. Muistaa toki täytyy, että liian utelias ei saa olla ja kysellä varvulla vaikkapa työkaverin palkkakuitin sisältöä tai oikeita lottonumeroita. Sellaisia tietoja ei sinulle anneta ja jos käytät varpua vääriin tarkoituksiin, menetät omia voimiasi, etkä siis käytä sinulle lainattuja kosmoksen voimia. 

Tällä viikolla olen myös osallistumassa Tiina Lindholmin MINÄOLEN-erikoiskurssille, jossa saadaan uusinta tutkimustietoa (yliaistillista tietenkin) ja tehdään yhdessä varpuharjoituksia. Palkitsin siis itseni "supervoimilla", mutta nöyränä varvunkäytön alkeisharjoittelijana tiedostan kyllä, että tässä on opettelemista koko loppuelämäksi (sellaista se tuntuu kaikki mielenkiintoinen nykyään olevan). Hieman lohduttaa kyllä se tieto, että henkisiä auttajia ohjataan ja suojellaan, jotta he elävät mahdollisimman kauan ja ovat avuksi siten mahdollisimman pitkään. Tiedossa on siis monen monituista harjoittelu- ja kuntoutusvuotta!

Jos kaipaat lisätietoja tästä maapallon, luonnon ja ihmisten energiatankkauksesta ja syväputsaamisesta, niin kirjaston hyllyiltä löytyvät Esko Jalkasen kirjat ovat oiva tapa tutustua siihen, mistä tässä oikein on kyse.

Oman avunpyyntösi voit esittää Esko Jalkanen Luonnonvoimat -yhdistyksen toimistolle joko puhelimitse tai sähköpostitse. Puhelu maksaa, sposti ei, mutta kuntoutuspalvelu on aina lähtökohdiltaan ilmaista: 

www.eskojalkanen.net/kuntoutuspalvelu

Tällainen kirjapino oli yöpöydälläni joulukuussa. Siinä missä Eckhart Tollet jäivät lopulta kokonaan ajanpuutteen vuoksi lukematta, niin kaikki käsiini saamani Esko Jalkaset kyllä tuli luettua. Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö -kirjasarja on nopealukuinen ja kiehtova. 

Voimaa oli myös juureen leivotuissa leipomo-kahvila Taikinajuuren kardemummapullissa. Tämä kuvan pulla jäi viimeiseksi, sillä kahvila sulki ovensa omistajan työuupumuksen vuoksi. Olisipa Eskosissa tiedetty tankata hänelle apua, niin saisimme kenties vieläkin maistella näitä taivaallisia pullia!

Uudistumisen aika

Se alkoi viattomasta flirttailusta nettisivuston kautta. Otin rohkeasti yhteyttä ja sain vastauksen paluupostissa. Kohta olin jo aivan hullaantunut ja paluuta ei ollut. Oli aika vaihtaa kumppania makuuhuoneessa.

Tarjokkaita oli itse asiassa aika paljonkin ja aloitin äveriäimmästä, kokeilin pari kehnomman tason ehdokasta ja päädyin siihen lumoavimpaan, joka sai sydämeni pamppailemaan hieman kiivaammin. Ja nyt voin ihailla sitä täydessä toiminnassa sängystäni käsin, kun en vain saa silmiäni irti!

Ehkä arvasitkin jo, että vaihturi oli tällä kertaa makuuhuoneen tapetti, eikä elävä ihminen. Silti tätä muutosta kypsyteltiin vuosikausia, useampaan otteeseen. Liekö asialla ollut fengshuin vuosinumero 9, joka kehottaa vihdoin tarttumaan toimeen puolitiehen jääneisiin hankkeisiin vaiko kevään ja puuelementin asioita aikaansaava energia, mutta niinpä päästin vihdoin vanhasta irti ja aloitin uuden kanssa. Hei hei vanha tapetti, olit kyllä oikein kiva ja herttainen, mutta sinisen aika on nyt ohi. Halusin jotain elävämpää, jotain yangimpaa, jotain säväyttävämpää. Ennen kaikkea jotain muuta kuin entistä. Uudistuminen on silloin tällöin tarpeen, ettemme jää junnaamaan paikoillemme, vanhentuneeseen lookiin ja jämähtäneeseen energiaan, eli niinsanottuun aikakapseliin.

Uudistuminen vaatii ehkä sitä kypsyttelyä oman aikansa, mutta sitten täytyy jo päättää mihin suuntaan mennään. Tapettirintamalla ensimmäinen haaveeni oli lähes 900 euroa PER RULLA maksava Cole & Sonin Grand Versailles, jota voitte ihailla tästä myyntikuvasta:

















Minä kokeilin onneani ja tilasin ilmaisen koepalan Designerwallpapers-sivustolta ja ihmeellistä kyllä, sellainen todella lähetettiin, vaikkei minulla ollut mitään aikomustakaan tämän hintaluokan tapettia tilata. Mutta eivätpähän siellä Englannissa tietysti tätä tienneet. Kiitos anteliaisuudesta, nyt tämä kallisarvoinen paperinpala (peräti A3-kokoinen) on kehystettynä seinälläni. Siinä on muuten neljä eläintä! Eivät ihan samat kuin ne fengshuin neljä eläintä (kilpikonna, tiikeri, lohikäärme ja feeniks-lintu), vaan elefantti, leijona ja pari ilkeän näköistä villikoiraa, vai lienevätkö susia. Olen silti näihinkin neljään eläimeen tyytyväinen.


Mallitapetin pala päätyi kehyksiin seinälle.









En ollut ajatellut päätyväni jälleen Designers Guildin tapettiin, vaan himosin mielessäni kunnon vihreää viidakkoa seinälle, mutta kun näin koepalat seinällä, valinta oli oikeastaan ihan selvä. Tämä se on. Siinä vaiheessa ei oikein auttanut miehen mielipide tapetin kenties liiallisesta feminiinisyydestä, vaan alkoi sen kaikista halvimman nettikaupan etsiminen. Ja säästöä kyllä syntyi pienellä vertailukierroksella. Lopulta maksoin alennusten jälkeen omista rullistani n. 60 euroa kappale, mikä alkoi olla jo ihan kohtuuhinta, ainakin jos vertaa tuohon 900 euron rullaan... Edullinen suorastaan!

Nyt makuuhuoneessani on sitten enemmän (hillittyä) potkua, edelleen hyvin feminiininen ja englantilaisromanttinen tyyli, mutta tapetin sisältämistä värisävyistä voi valita vaikka mitä aksenttivärejä, jos haluaa vaihtaa verhoa, tekstiiliä, tyynyä tai mattoa. Se, että vuoden päästä 5-maatähti sattuu osumaan makuuhuoneen alueelle ja tapetissa on nyt sitten punaista väriä mukana, on sellainen asia, jolle nostan kädet pystyyn. En jaksa välittää. Olen tähänkin asti säilynyt hengissä kaikista mahdollisista vuosienergioista, vaikken niistä olisi tietänyt yhtään mitään, joten selviän kyllä ensi vuodestakin. Onhan tapetissa kukkaista puuenergiaa, joka kontrolloi maata ja peittoaa sen kaksi-nolla. Siinä!

Annoin myös piutpaut eräälle fengshui-säännölle, jonka mukaan makuuhuoneeseen ei saisi laittaa kukkia, kasveja eikä näin ollen myöskään kukkaornamentteja, oletettavasti siksi, että niissä on liikaa kasvuisaa yang-energiaa, joka vie huomion lepäämiseltä. Säännöthän on tehty rikottaviksi. Ja kollegani fengshui-konsultti Sari Weckström, joka on myös hortonomi, sanoi, että kyllä makuuhuoneessa kukkia tai kasveja olla saa. Joten jos sisäinen hinkuni käskee kasvattaa puuelementin määrää, kuten nyt, niin menen sen vaiston mukaan.

Aikaisempi tapetti oli sininen ja edusti siten fengshuissa Vettä. Varsinkin makuuhuoneessa liika vetisyys vetää ihan saamattomaksi. Jos lounaan alueen makuuhuoneessa on pelkkää Vettä ja Maata, niin sitä voisi kuvaannollisesti sanoa märäksi savimaaksi, joka upottaa. Eihän siinä muuta jaksa kuin olla repo rankana pitkin pituuttaan! 

Koska teen töitä kotona eri huoneissa vähän auringonvalon mukaan, myös makuuhuoneen työnurkassa, kaipasin ennen kaikkea virikkeitä antavaa tapettia. Jospa maalattu kukkakuvio seinällä siivittäisi omaakin luovuutta. Etelän alueelle osuessaan se vielä korostaa vihreän ja pinkin sävyillä etelän Tulta, mainetta, menestystä ja sosiaalisuutta, mikä sopii kyllä hyvin minulle. Saa se edistää miehenkin ammatillisia pyrkimyksiä.

Koska aiemmin esittelemäni työpisteen suunnanmuutos palasi takaisin alkuperäiseen asemaansa (Työpöydän siirto - uhka vai mahdollisuus), niin kaipasin myös näköyhteyttä ulos. Selkä ikkunaan päin ei ole kiva työskennellä, vaikka kuinka on suotuisin Ming Gua -suunta, kun ei edes näe millainen keli siellä on. Saattaa äkillinen ja kaivattu auringon pilkahdus mennä ohi. Sijoitinkin työpöydän kohdalle peilin, josta voin katsella välillä ulos. Se on hieman sivussa, ettei samalla tarvitse tuijotella omaa naamaa. Kuka sitä voisi työskennellä, kun joku tuijottaa samalla peilistä takaisin?

Peili ja kukkatapettia makuuhuoneeseen? Kyllä! Eli taas tuli vähän fengshuin sääntöjä rikottua, mutta hyvällä omallatunnolla. Ja on kaunista katsella, se on pääasia. Ainakin tapetista löytyy kaikki fengshuin viiden elementin värit ja siinä missä tapetin "vilkkaus" ja "kasvuvoima" ovat yangia, niin pienet kukkakuviot taas luetaan yiniksi. Tasapainon puolella siis pysytään.

Näihin kuvallisiin tunnelmiin päätän raporttini makuuhuoneen uudistuksesta. Nyt voinkin heittää hetkeksi pitkälleni ja ihailla taas kovan työn tuloksia. Ei se aina niin kivaa, helppoa tai sisäsiistiä ole, tuo remontoiminen, mutta jos kunnolla jaksaa tehdä ja valitsee oikeat materiaalit, niin mielihyvä on melkoinen. Ja hyvin nukuttaa vaikka kuinka seinällä kukkii!


Siinä se nyt on, makuuhuoneen uutuuslook. Lisää vain tapetti. Tavoitteena on, että myös romantiikka kukkii!

PS: Se toinen syy, miksi kukkia ei suositella fengshuissa makuuhuoneeseen, on tämä: kun on liian herkkää ja romanttista, sanotaan, että miehen libido kärsii. Muistan, että näin kävi ainakin Villi Pohjola tv-sarjassa, jossa naisen vaaleanpunainen makuuhuone makeover sai miehessä aikaan välittömän viriiliysongelman. Siksi sisustuksella voikin olla merkittäviä vaikutuksia! Näitä vaikutuksia voisi kutsua vaikkapa hyväksi ja huonoksi fengshuiksi. Vain kokeilemalla itse se selviää. Eli kerta kiellon päälle, vai mitä olette mieltä tästä miehen maskuliinisuutta uhkaavasta tuloksesta?


Joku voi miettiä mitä mies mahtaa sanoa tästä kukkien sisäänmarssista makuuhuoneeseen? Onneksi mieheni uskoo siihen, että kun nainen on tyytyväinen, kaikki ovat tyytyväisiä.


Sänkyä vastapäinen seinä on tarkoituksella täysin kukaton, jotta herätessä ei silmissä vilise niittykukkien kirjo.









































Ja fengshuin mukaanhan makuuhuoneeseen ei sitten peiliä, joka peilaa sänkyä. No tämä pieni peili ei sitä tee, ellei nouse sängystä ylös. Näköyhteyden ulos se silti tarjoaa työpöydän ääreltä.

Kyseessä on valintojen vuosi, kuten yöpöydällä kesken oleva kirjakin kertoo. No ainakin tapettivalintojen vuosi!


Kun iso uudistusurakka on ohi, ja ihan ite tein, niin kyllä kelpaa olla samaa mieltä uudistuksesta tämän synttärikortin kanssa: You rock!


Tämä kirjoitus kuuluu kahden fengshui-bloggaajan yhteiseen fengshui-blogihaasteeseen, ja huhtikuun aiheenamme oli siis uudistuminen. Sari Weckströmin kirjoituksen samasta aiheesta löydät täältä: Sarin puutarhat -blogi: Kevät ja uudistuminen.

Toukokuussa jatkamme taas uudella fengshuita liippaavalla haasteella, joten pysy kuulolla!


torstai 5. huhtikuuta 2018

Ankkalinnan luonnetesti

Ihmistä kiehtoo aina eniten kysymys kuka minä olen, pohjimmiltani. Sitä voi selvittää koko elämän ajan, mutta astrologian kautta siihen saa nopeamman täsmäselityksen. Näitä täsmäselityksiä olen tässä tehnyt viime aikoina monille ihmisille, joita kiinnostaa oman luonteen ja elämän ulottuvuudet kiinalaisen astrologian silmin.

Kiinalainen astrologia on aika monimutkaista (ja niinpä on länsimainen serkkunsakin), joten joskus tarvitaan oikoteitä. Sellainen ytimekäs analyysitapa tuli mieleen tässä eräs päivä, kun olin miehen kanssa kaupungilla lounaalla. Siinä herkullisten bataattilohkojen keskellä mieleeni eksyi kysymys: kuka Aku Ankan hahmoista sinä omasta mielestäsi olet? Ja entäs kuka minä olen?

Mieheni vastasi hiukan harkittuaan, että hän olisi mielellään tai näkee itsensä tietysti Pelle Pelottomana, joka nerokkaasti selvittää kaikki tekniset ratkaisut ja matkaa vaikka kuuhun, tai viisaana ja analyyttisenä Taavi Ankkana, joka tietää kaiken, kun on lukenut kirjat ja perehtynyt laajoihin aihealueisiin.

Ai jaa. Minä jotenkin näen sinut enemmän Hessuna, sanoin siihen. Olet hyväntuulinen, välillä naureskelet itseksesi ja käveletkin vähän kuin Hessu. Niin, ja kadotat koko ajan tavaroitasi ja olet vähän ulalla.

Vaffanculo! kuului vastaus italialaisen mieheni suusta. Hän ei ollut arviosta ihan samaa mieltä ja kehotti minua leikkisästi painumaan Ankkalinnan laitamille, minne aurinko ei paista. 

Häntä kuulemma kaiveli ainakin se, että Hessu on ikuinen sinkku ja vähän luuseri naisten kanssa. Ettei peräti kiinnostunut vain miehistä. Tätä huolta ehkä vähän selittää se, että mieheni alkuelämän kokemukset naisten kanssa eivät olleet kovin rohkaisevia ennen kuin minä astuin kuvioihin.

Mutta eikös se ole Helunan kanssa? kysyin. Ei ole, Heluna on Pollen kanssa! Ai niin, olin unohtanut koko Pollen...

Myönnän, ettei mieheni nyt yksiyhteen Hessu ole, mutta enemmän Hessu kuin Taavi Ankka tai Pelle Peloton. Ovat ehkä hajamielisiä nekin, mutta yhtäläisyydet jäävät siihen. Paitsi että taitavat olla ikuisia poikamiehiä nuo älykötkin.

Kun olimme käsitelleet Hessun luonteenpiirteitä ja verranneet niitä kumppaniini, niin kysyin sitten kuka minä olisin Ankkalinnan hahmoista. Minulle tarjottiin ensin Helunaa, kun "sekin on kiinnostunut muodista". En ollut ihan samaa mieltä, koska olin aina kuvitellut olevani monipuolisempi Iines Ankka, jolla oli älliä, fiinit käytöstavat, huoliteltu ulkonäkö sekä valinnanvaraa miesten ja työpaikkojen suhteen. Kun tarjosin tätä vaihtoehtoa, mieheni sanoi, että "oikeastaan olen pitänyt sinua aina enemmänkin Aku Ankkana." Miten niin? No kun taas on taskut tyhjät, mikään ei onnistu, ja tunteet kuohahtelevat helposti. 

Mutta Aku on mies! protestoin ensin. Kun vähän aikaa asiaa tarkemmin mietin, ymmärsin kyllä miksi Aku Ankka istui itse asiassa aika hyvin.

Jo kiinalainen astrologia paljastaa, että olen ajattelultani tai käytökseltäni miesmäinen, sillä kaikki neljä pilariani ovat maskuliinisia eli yangia. Japanilainen 9 Ki kertoo, että olen numero 5, eli "mies ja nainen yhdessä". Tosielämä taas kertoo, että minä olen meillä se, joka "pitää housuja jalassa", kuten remontoi ja tekee päätökset. Ei se siis niin kaukaa haettua ole, että minusta leivotaankin miespuolinen ankka.

Ja kyllä, olen tehnyt moninaisia hommia kuten Akukin, niin margariinitehtaalla kuin kilometritehtaallakin. Aku elää hetkestä hetkeen, innostuu aina uusista hankkeista, mutta vetää jonkin sortin lyhyen tikun loppupeleissä eikä rikastukaan satumaisesti. Välillä enkelit ja pirut, välillä taas veljenpojat kuiskivat sen korvaan ja yrittävät saada sen tekemään oikean ratkaisun. Mutta Aku tekee vain sen mikä sen on sisäisen käskyn saatuaan tehtävä, meni sitten syteen tai saveen. 

Olen aina ihannoinut Akun kykyä koota itsensä takaiskujen jälkeen uudelleen ja aloittaa alusta. Akun CV:n täytyy olla aika vaikuttava, onhan se tehnyt duunia design-puutarhurista aina matkailuyrittäjäksi asti ja kaikkea siltä väliltä. Hannu Hanhi ei nyt vaan ole ollenkaan niin kiinnostava hahmo, kun sille pedataan kaikki valmiiksi jalkojen juureen. Suuri yleisö rakastaa säröjä ja inhimillisyyttä. Niitä Akusta löytyy riittämiin. Kaikki tietävät millaista on epäonnistua ja Aku Ankka on tehnyt siitä oman taiteenlajinsa.

Olipas paljastava lounaskeskustelu! Meillä asuu nyt siis Hessu ja Aku kimppataloudessa. Jos haluat tehdä oman parisuhdevertailusi, niin kysypäs puolisoltasi puolihuolimattomasti aterian yhteydessä, että mikä Ankkalinnan hahmo hän mielestään on ja pääsette pika-avioliittoleirille. Onnea matkaan!

Koska Disneyn kuvia ei ehkä kannata lainailla, niin tässä sen sijaan toisenlainen piirretty keltainen ankka.

Kuva: Cathal Mac an Bheatha






torstai 22. maaliskuuta 2018

Auringon aalloilla surffaten

Avaruus laajenee koko ajan tuolla äärettömässä tyhjyydessä ja samalla tavalla astrologia, niin länsimainen, kiinalainen kuin mayojen kehittämä, tuntuu avaavan omaa tajuntaa aina vain leveämmälle. On kuin itsetuntemuksen mustaan aukkoon alkaisi paistaa päivänvalo ja sieltä alkaa paljastua koko ajan enemmän järkeenkäypää faktaa. Välillä olo saattaa tuntua suorastaan painottomalta, kun tajuaa ohikiitävän hetken ajan miten kauniisti kaikki on suunniteltu ja kuinka olemme vain pientä tähtipölyä tässä megalomaanisessa järjestelmässä.

Jos ollaan kuitenkin hetki maan pinnalla, niin kerron teille omista itsetutkimusretkistäni. Tilasin nimittäin Astro-Sepolta nyt ensimmäisen kerran jännittävältä kuulostavan Auringon paluu -tulkinnan, sillä tämä Maakoiran vuosi tuntuu pitkästä aikaa merkittävältä käännekohdalta. Halusin tutkailla sen näkymiä omassa elämässäni mahdollisimman monelta astrologiselta kantilta.

Seppo itse mainostaa Auringon Paluu -kartan olevan kaikista voimauttavin tarjolla olevista tulkinnoistaan ja kieltämättä omassani oli aikamoista tenhoa ja syvää sanomaa. Kulmien kurtistelun ja astrologisen jargonin ymmärtämisen sijaan tulkinta kertoi selvin sanoin mihin kannattaa nyt vuoden verran kiinnittää huomiota. 

Auringon Paluu -kartan pääpointti on, että jokainen vuosi on syntymäpäivästä lukien erilainen ja antaa meille uudenlaisen minäkuvan ja sen pohjalta uudet eväät henkiseen kehitykseen, ihmissuhteisiin ja omien unelmien tavoitteluun. Jokaisen vuoden kohdalla syntymähetkeä valaiseva aurinko ikään kuin osoittaa valonsäteen juuri siihen paikkaan, jota on tänä vuonna tarkoitus katsoa tarkemmin. Tulkinnassa on karttaa karikoiden välttämiseen ja tsemppisanat vuorien valloitukseen. 

Mitä Seppo sitten minulle ennustaa? Tässä otteita Auringon Paluu -tulkinnastani, sanomaa tiivistäen ja eri kohtia yhdistellen:

"Tämä vuosi ei ole tylsä, vaan odotettavissa on vuosi, jonka aikana rytinää ja jännittäviä tilanteita riittää. Jos jäät ulkoisten tapahtumien armoille, ei voivottelusta ehkä tahdo tulla loppua ollenkaan. Sinun on siis ymmärrettävä, että tänä vuonna kaikki muutokset ja koettelemukset ovat sinun kasvusi ja jaksamisesi tukemista, vaikka tätä olisi kuinka vaikea uskoa."

"Olet rajoittanut itseäsi liikaa ja nyt vapautuva energia aiheuttaa joka suuntaan etenevän räjähdyksen, jossa koko elämäsi on uudelleen arviointisi kohteena. Oikeastaan mitään ei kannata ottaa liian vakavasti. Paras tapa nauttia tästä vuodesta on antautua mahdollisimman avoimena tapahtumien virtaan, siis elää. Tällaisena aikana on annettava itselle lupa nauttia hyvällä omallatunnolla kaikista mahdollisuuksista, mitä elämä tarjoaa." 

"Sinulla on ehdoton velvollisuus pyhittää tämä vuosi täysin itsellesi. Tärkeintä on oppia seuraamaan innostuksen ja välillä suorastaan pitelemättömän vimman osoittamaa reittiä ilman syyllisyyttä tai epäilyä toimintasi oikeutuksesta. Etenkin aloitukset ovat aivan ratkaisevan tärkeässä roolissa. Ei ole niinkään tärkeää, mitä niistä sitten lopulta seuraa. Tärkeätä on vain tehdä massiivisia päätöksiä ja ratkaisuja yksi toisensa perään seurauksia pelkäämättä ja seurauksiin takertumatta. Osa päätöksistä tulee johtamaan sinut elämäsi ja urasi huippupaikoille samalla kun osa tulee osoittautumaan täydellisiksi fiaskoiksi." 

Tulkinta tahtoo varmaankin sanoa, että kaikki pallot ilmassa eivät siis sisällä lottonumeroita, eikä jokainen älynväläys tuo Nobelia. Tämä lienee normaalia elämän yin ja yang -tasapainopeliä. Välillä täytyy yrittää jotain vähän tyhmempää, jotta ne nerokkaat leimaukset pääsevät sitten loistamaan kirkkaammin harmaan sakan keskellä.

Syntymäpäivästäni (ja kiinalaisen uuden vuoden alkamisesta) on kulunut vajaat 1,5 kuukautta, joten minulla on jo alustavaa näppituntumaa vuoden 2018 tunnelmiin ja energioihin. Ne ovat kohdallani aika ehdottomia ja vaativia. On kerta kaikkiaan tehtävä ne oikeat jutut, viis veisattava muiden mielipiteistä ja kynnettävä omaa polkuani eteenpäin, vaikkei päämäärää vielä kunnolla näy. Tämän vuoden jälkeen moni asia voi olla toisin ja sekös ihmisen uteliaisuutta aina kutkuttaa.

Ihmiselämä tuntuu olevan kuin surffausta. Joinakin vuosina kulkee lujaa, kaikki aallot napsahtavat peräkkäin juuri sopivalla hetkellä ja surffaaja pääsee pitkälle kevyesti. Hän voi tehdä millaisia uhkarohkeita temppuja vaan, ja silti lauta pysyy mestarillisesti hyppysissä ja jalkojen ote ei lipsu. Silloin on astrologisesti otollinen kausi, jolloin täytyy takoa, kun aallot ovat kuumina odottamassa. 

Toisinaan sitten ei mene ihan niin letkeästi, vaan saatat joutua odottamaan vuoden toisensa perään ja minkäänlaista tuulenvirettä ei käy. Makoilet rantavedessä haisevien levien keskellä ja väriset viluissasi. Ei ota onnistuakseen. Saatat kyllä päästä hyvään alkuun, tuolla se onnen aalto nyt tulee, mutta sen osuessa kohdalle teet virhearvion, menetät yllättäen otteen, sukellat pinnan alle ja pahimmassa tapauksessa saat vielä surffilaudasta päähän. Tulee niin sanotusti mahalasku ja kipeät muistot. Silloin jos yrittää aina vain uudestaan eikä opi kokemuksesta, alkaa jo kaivaa verta nenästään. Täytyisi tiedostaa, että ne parhaat aallot ovat vasta tulossa ja antaa aikaa palautumiselle.

"Saat näkyvyyttä ja auktoriteettia, johon et ole tottunut. Sinulle on annettu tänä vuonna lahjaksi voimaa ja virettä tulla ulos liian itsekriittisyytesi kuoresta. Tämä luo itseluottamukseesi aivan uutta säihkettä. Parhaimmillaan ja keskitettynä saat luonnostaan johtavan roolin, joka sinulle nyt kuuluu itsestään selvästi."

Kun luin omaa Auringon Paluu -tulkintaani, alkoi kovasti kuulostaa siltä, että nyt ollaan pelkän aallon odottamisen sijaan vihdoin hyppäämässä sille tukevalle surffilaudalle ja ottamassa aallot haltuun kuin meren kuningas. Tekee melkein mieli tuulettaa jo, sillä niin kauan tässä on odotettukin, että aika olisi minulle suosiollinen. 

Itse en ole koskaan rohjennut nousta oikealle surffilaudalle, joten minulla ei ole surffailukokemusta muualta kuin tv-kanavien äärestä. Mutta voin alkaa tehdä mielikuvaharjoituksia ja nähdä itseni aallonharjalla, liitäen vauhdilla kohti tavoitteita. Jalat ehkä vähän tutisevat, mutta jännittävien asioiden kohdalla niin käy aina.

"Se, että jotkut asiat eivät ota onnistuakseen, kertoo siitä, että onnesi ei ole niiden asioiden suunnassa. Hiljennä mielesi mahdollisimman usein ulkoisten kuohujen keskellä ja kuuntele. Kun yhdyt siihen, mitä korkeampi minä yrittää sinulle itsestäsi kertoa, alat karsia, hyväksyä ja keskittää energiaa olennaiseen ja onnea tuottavaan."

Auringon Paluu -kartta ja sen sanallinen tulkinta oli loppujen lopuksi lempeä sysäys oman hyvinvoinnin suuntaan, rajallisten resurssien oikeaan kohdistamiseen ja intuition kuuntelemiseen. Se on kuin väritystehtävä, jossa osa pisteistä on annettu ja sinun täytyy itse yhdistää niistä mielekäs kuvio ja sitten värittää se haluamillasi väreillä. Lopputulos voi olla upeampi kuin vaatimattomasta alusta voi ikinä päätelläkään.

Auringon Paluu -tulkinnassani ehkä hämmentävintä oli se, että siinä luvattiin elämään suurta Skorpionin vauhdittamaa intohimoa tänä vuonna, olinpa sitten sinkku tai parisuhteessa. Mitäköhän se meinaa jo 17 vuotta saman miehen kanssa heilastelleelle? Iskeekö jostain kipinää kuin noidannuoli taivaalta ja tähdet sinkoilevat uudelleen kuin silloin ekaa kertaa kohdatessa? Vai surffaammeko yhdessä eteenpäin kohti auringonlaskua (tai -paluuta), sitä täydellistä intohimon aaltoa etsien? Täytyykin ottaa selvää!

Sanoivatpa astrologiset tulkinnat mitä tahansa, vastuu siirtyy lopulta lukijalle. On minun tehtäväni pistää märkäpuku päälle, valita oikeanlainen lauta ja matkata meren äärelle. Sitten vasta nähdään osaanko valita oikean aallon, oikeaan aikaan!


Oman Auringon paluu -tulkinnan voit tilata täältä:


Joskus vaan joutuu odottelemaan ajan kanssa sitä seuraavaa aaltoa.

Kuva: Marion Michele




Kun elämä tuo oikean ajoituksen kohdalle, niin sitten hypätään aallon selkään!

Kuva: Anton Repponen






tiistai 20. maaliskuuta 2018

Voimalauseita riittämättömyyden keskelle

En olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, kuinka mielenkiintoisiin ihmisiin törmään elämäni aikana. Etenkin sen jälkeen, kun aloin tutustua fengshuihin ja sitä opiskella, on elämääni tullut ihmeellisiä ihmisiä, joilla on erikoisia taitoja. 

Yksi on perehtynyt enkeleihin, toinen pystyy tiedonjanossaan opiskelemaan mitä vaan, yksi on kävelevä valopilkku, joka tuo väriä ihmisten elämään. Tuttavistani löytyy äänimaljataiteilijaa, reikihoitajaa, varputaitajia ja parantajia. Joillakin on luonnostaan selvänäköisyyttä ja herkkyyttä aistimaan tunnelmia, entisiä elämiä myöten. Ja on tuttavissani tätä nykyä aika monta fengshui-konsulttiakin, joilla on taito hyppysissään ja syvällinen ymmärrys elämästä ja energioista. 

Yksi näistä ystävistä, joiden kanssa itse opiskelin fengshuita, on Pia Pulkkinen. Hän sai elämäänsä uuden suunnan fengshuin kautta ja toimii nyt henkisenä valmentajana Kuuntelen Sinua -yrityksessä. Hänelle voi soittaa murheineen ja huolineen ja hän auttaa sinua eteenpäin henkisissä solmutilanteissa. Pia kirjoittaa myös henkilökohtaisia voimaluentoja, joissa hän tutkii ihmisen auraa ja aistii senhetkistä tilannetta. Tämän pohjalta hän kirjoittaa voimalauseita juuri kyseiselle henkilölle ja juuri hänen tilannettaan koskien. Löydät lisätietoja Piasta, voimaluennasta ja hänen muusta toiminnastaan täältä: Kuuntelen Sinua -verkkosivut.

Sain Pialta oman voimaluentani hetkellä, jolloin olin hyvin väsynyt ja koin suurta riittämättömyyden tunnetta. Tehtävälista pääni sisällä pullisteli ja ajatukset kieltämättä yrittivät syyllistää minua siitä, etten olekaan supersankari, joka hoitaa kaiken yhtä aikaa. Sellainen pieni tai isompi ärsyttävä korvamato on varmasti tuttu meille kaikille. Se on nimeltään Pitäisi.

Pitäisi siivota ja rempata ja järjestää. Pitäisi painaa duunia tehokkaasti ja tienata rahaa. Pitäisi saavuttaa uratavoitteet ja tehtailla uusia. Pitäisi markkinoida, tehdä yhteistyötä ja tuottaa sisältöä. Pitäisi luoda uutta ja tehostaa vanhaa. Pitäisi olla aktiivinen somessa ja päivittää joka kanavaa ja tuubia. Pitäisi seurata jokaista FB-ryhmää ja lukea kaikki mailit. Pitäisi suunnitella tulevaisuutta, unohtaa menneet ja elää tätä päivää. Pitäisi panostaa parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan, olla oikeasti läsnä. Pitäisi lukea kaikki maailman mahtikirjat ja katsoa kaikki maailman kehutut tv-sarjat. Pitäisi opiskella lisää ja kehittää taitoja. Pitäisi tehdä koko ajan ihan pirusti asioita, tässä maailman kiihtyvässä vauhdissa.

Siinä kaiken keskellä pitäisi vielä syödä ja liikkua oikein ja näyttää hehkeältä ulospäin ja mielellään sisältäpäin myös. Aina ei vaan jaksa.

Mitä ystäväni Pia sitten aurastani näki tällaisella hetkellä ja miten hän minua neuvoi? (Tiivistelmä alla.)

"Opettele elämään tässä hetkessä, älä lukitse tapahtumia liian voimakkaasti vaan anna kaiken tulla omalla painollaan. On tärkeää, ettet menetä uskoa itseesi. Jos jokin ei toimi, vielä ei ollut sen aika. Ole kärsivällinen. Kauan kestää kulkusi onneen. Kulje rauhassa, älä hätäile. Tee asioita, joiden takana voit seistä. Tulevaisuus voi olla ihmeellinen, taivaalliset konstit ovat yllättäviä." 

Pia sisällyttää voimaluentaan myös viestin enkeleiltä enkelikortteja käyttämällä. Päällimmäiseksi mieleeni jäikin enkeleiden viesti: "Palkitse itsesi. Olet antanut itsestäsi paljon viime aikoina ja nyt on sinun aikasi saada. Olet tehnyt paljon kovaa työtä ja ansaitset nyt palkinnon. Palkitsemalla itsesi huomaat, miten sisäinen lapsesi nauttii ja energiatasosi kohoaa. Pidä vaikka vapaapäivä tai osta itsellesi jotain". 

Ja lopuksi: "Ota aikaa itsellesi palkitaksesi itsesi jollain sinulle merkityksellisellä tavalla. Tämä antamisen ja saamisen tasapaino on olennainen pitääksesi energiasi, mielialasi ja motivaatiosi korkealla. Pidä huoli siitä, että arvostat kaikkea sitä, mitä olet tehnyt."

Jos ei kissa itse, niin kuka sitten. Näinhän se on, että me itse olemme vastuussa omasta hyvinvoinnistamme ja erinomaisuutemme näkemisestä. Harva sitä tulee sinulle suoraan antamaan tai sanomaan. Tehtävälistani ei ole eilisen ja tämän päivän aikana yhtään lyhentynyt tai keventynyt, mutta voin itse valita kuinka siihen asennoidun. Voin valita piiskaanko itseäni vai hellinkö itseäni ja pidän hauskaa sisäisen lapseni kanssa. Mihin se muuten on hävinnyt?

Tätä voimaluennan sisältöä ja enkeleiden terveisiä täytyy kyllä miettiä. Palkitse itsesi. Mitä se voisi olla? Kävisinkö ostamassa jotain extraspecial-herkkujäätelöä? Haluaisin kyllä kovasti sen upean, mutta törkeän kalliin vaaleanpunaisen Second Female -villatakin, mutta voiko sellaiseen haaskata rahojaan, kun on muitakin kuluja? Osallistuisinko uudelle kurssille? Tiedän jo, mikä kurssi polttelee mielessä. Vaan saako ostamalla oikeasti onnea, on se kysymys, jota myös pohdin. Huomaatko, saan myös itseni palkitsemisesta stressiä pintaan...

Näin muuten toissa yönä unta, että olin keittämässä kahvia noin 20:lla eri espresso-kahvipannulla. Nehän tietysti keittivät yli, kun taas osassa ei kahvi noussut ollenkaan. Alitajuntani viisaasti osasi kertoa, että joskus yksi hyvin ja hartaasti keitetty kahvi on parempi kuin monta pussillista pikakahvia - tai hellalle yli kiehunut kahvi, joka vaan savuttaa. Pieni, yksinkertainen ja oikein mitoitettu toiminta tuottaa parempaa tulosta kuin se, että yrittää pitää kaikki pallot ilmassa ja jonglöörata henkensä pitimiksi.

Taidan tänään vääntää vaan velvollisuuksia pois tieltä ja ottaa sitten huomisen vapaaksi. Miehelläkin on silloin vapaapäivä. Ehkä voimme yhdessä sitten käydä niitä tavara- ja paperikasoja läpi, pestä pyykkiä, suunnitella ja editoida uusia fengshui-videoita - tai sitten... keskittyä elämään tässä hetkessä, olla läsnä toisillemme, ilman kännykän tai tietokoneen vaativia piippauksia. Millä keinolla saisi ajatukset offline-tilaan, äänettömälle? 

Kenties Tira mi su - nosta minut kattoon. Jälkkäri ja kunnon leffa sekä endorfiinien ja serotoniinin tankkaus. Sitä se palkitseminen nyt voisi varmaan olla. Jos saan nuolla jälkiruokakipon, niin sisäisen lapsen suupielet nousevat automaattisesti ylös!





PS: Jos sinäkin kaipaat voimaa omaan päivääsi, tilaa Pian voimaluenta täältä: Tilaa oma voimaluenta.



perjantai 16. maaliskuuta 2018

Puun vireää kasvuaikaa

Kun kevät pätkähtää päälle, alkaa tapahtua. Jo heti tammikuun jälkeen, kun päästetään Tiikeri tankkiin, voi alkaa huomata, kuinka kevään puuenergia antaa puhtia. Kiinalaisittain kevät nimittäin alkaa samoihin aikoihin kiinalaisen uuden vuoden kanssa, eli jo helmikuun alussa. Siinä on suomalaisella ihmettelemistä, kun talvipalttoota pitää nimenomaan kiskoa tiukemmin ylle pakkasten kiristyessä. Mutta kevätfestivaalia voi viettää täälläkin, sillä onhan meillä kevättalvi, käsite, jota muualla maailmassa ei taideta juuri tuntea (kysyin mieheltä tunnetaanko Italiassa, kuulemma ei. Tämä lyhyt kyselytutkimus kattaa siis "muun maailman").

Kiinalaisen astrologian mukaan Tiikeri ja Jänis edustavat puuelementtiä, eli niillä on kuvaannollisesti vihreä turkki päällään ja kunnolla alkuvoimaa keväisiä loikkia varten. Tiikerin kuukausi on helmikuu ja Jäniksen maaliskuu. Kevät on Puun aikaa ja suurinta mahdollista kasvua. Ei sitä nähdä voi, mutta tuolla hankien alla on suunnaton kasvupotentiaali käynnissä, jo aivan valmiina ponkaisemaan hurjaan nousuun, aivan kuten Tiikerikin. Ei ole siis pelkkää kliseiden toistelua, kun sanotaan, että kevät on uuden alun ja uusien mahdollisuuksien aikaa. Kevät on kuin ylösnousemus talven pimeyden jälkeen ja se hörppää talven vetisyyden mennessään.

Jotkut saavat lisääntyvästä valomäärästä ja luonnon heräävästä energiasta jonkinlaisen kevätdepiksen, mutta minä en onneksi kuulu niihin ihmisiin. Kevättalvella syntyneenä minussakin on puuenergiaa ja aikaansaamisen ihmettä. Helmi-maaliskuussa saatan saada enemmän aikaan kuin muina vuodenaikoina ja mieli askartelee monen raudan takomisessa. Energia nousee minussa kuin mahla puussa. Alan jopa herätä luonnostaan aikaisemmin, ilman herätyskelloa. Se jos mikä on kevään ihme.

Fengshuissa puuelementin väri on tietysti vihreä kaikissa upeissa sävyissään ja juuri keväisin iskeekin kauhea vihreän himo. On saatava jotain vihreää kotiin, kasveja, kukkia, sohvatyynyjä, vihreät vaatteetkin alkavat houkutella. Alkaa myös äkillinen remontti-innostus. Kun valo paljastaa kodin nurkat ja ikkunat taas kaikessa kauheudessaan tai kauneudessaan, moni sisustusprojekti saa alkunsa. Kevätsiivouksesta puhumattakaan. Se on suorastaan trendikästä juuri nyt. Minullakin vaihtui tällä viikolla ex tempore pari huonekalua (Ekotorille vanhat ja sieltä myös ne "uudet" tilalle) ja pitkään harkitut tapetit on tilattu makuuhuoneeseen - niissäkin on kukkia ja vihreää sävyä! Keväällä siis tapahtuu enemmän kuin normaalisti ja voimme suoraan yhdistää sen puuelementin piristävään vaikutukseen. 

Jos tunnet jonkun puuihmisen kiinalaisessa astrologiassa, olet varmasti huomannut hänestä huokuvan kasvuhakuisen eteenpäinmenon ja suuret sisäsyntyiset resurssit, joilla nostetaan tavoitteet kattoon ja noustaan itse perässä. Puuihminen saa asioita aikaan ja haluaa tehdä hommat nopeasti, sillä seuraava mielenkiintoinen projekti jo polttelee näpeissä. Hän on nimenomaan aloittaja ja uusien mahdollisuuksien haistaja.

Puuelementti tuolla luonnossa on kevään kasvuvoimaa ja kaikkea mikä vihertää tai kasvaa kohti korkeuksia, ruohoa, versoja, puskia ja täysikasvuisia puita. Puuelementtiin liitetään kapea pylväsmäinen muoto kuin korkeassa hongassa sekä kaikki luonnosta löytyvät vihreän sävyt. Se, onko huonekaluihin käytetty puumateriaali fengshuin mukaan enää Puuta vai meneekö se ruskean värinsä puolesta maaelementin puolelle, on sellainen mielipide- ja koulukuntakysymys, johon tässä en ota kantaa. Toisille kaikki puusta lähtöisin oleva on puuelementtiä, toisille kelpaa vain aito vihreys.

Fengshuissa Puu liitetään lisäksi idän ilmansuuntaan, aamun sarastukseen, lapsien ehtymättömään energiaan ja terveyteen. Se on suosittu väri liikeyrityksille, jotka haluavat antaa itsestään luotettavan, mutta ei liian jäykän kuvan (kuten tummansininen) ja jotka haluavat viestittää ekologisista arvoistaan. Ja onhan tumma sammalenvihreä nyt eräs pinnalla olevista sisustusväreistä. Himomme vihreään kertoo siitä, että kaipaamme luonnonmukaisempaan elämään, jossa on jotain muutakin kuin betoniviidakkoa. Fengshui ja sen viisaudet ovat nekin nyt kokemassa uutta tulemista, kun ihmiset etsivät sisäistä ja ulkoista harmoniaa elämäänsä.

Oma luonnon ja vihreän kaipuuni johti siihen, että aloin kasvattaa ituja, missä puuhassa puuenergian kasvuihmeen näkee konkreettisesti muutamassa päivässä. Kodin kasvitkin alkoivat kasvattaa uusia versoja ja käpypalmuuni alkoi kasvaa oudot "sarvet", jotka kasvoivat lähes 10 cm pituutta päivässä (katso kuva alta). Nyt odottelen, että nämä mysteerisarvet alkavat kasvaa myös leveyttä. Ne ovatkin jo yli metrin korkuiset. Ottavatkohan ne yhteyttä ulkoavaruuteen? ET phone home?

Muuten, sitten kun alkaa oikeasti vihertää ja lumi sulaa, eli huhti-toukokuussa, emme enää eläkään kevättä, vaan jo kesää. Siinäkin kiinalaiset ovat meitä kalentereineen edellä. Huhtikuussa elämme hetken maaelementin aikaa, eli pidämme pienen huili- ja maadoitustauon, ennen kuin siirrymme jo toukokuun alussa kesään, Tulen leirinuotiolle.

Nauti siis tästä ohikiitävästä kasvuenergian hetkestä, kun lumen ja maan alla kuhisee näkymätöntä elämää ja päivä pitenee nopeasti. Sillä kuten sanotaan, yksittäiset päivät saattavat kulua hitaasti, mutta vuodet kuluvat nopeasti.



Maakoiran vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, ihan kirjaimellisesti oman kodin kynnykselle. Ja idut, niissä vasta kasvupotentiaalia on!




Tämä kirjoitus on osa kuukausittaista fengshui-blogihaastetta, jossa kaksi fengshui-konsulttia kirjoittaa samasta aiheesta omasta näkökulmastaan. Sari Weckströmin kirjoituksen löydät täältä: Kevät uuden aloituksen aikaa fengshuissa

Jos muistelet, että meitähän oli aiemmin kolme fengshui-bloggaajaa samaa aihetta käsittelemässä, niin muistat aivan oikein. Kolmas meistä, eli kollegamme Riikka Pöntynen, kirjoittaakin nykyään Etuovi.com-sivustolla fengshui- ja asuntoaiheista. Upea avaus asuntomarkkinoille! Pian fengshui onkin kaikkien kodinostajien huulilla.



Tässä kotikasvieni kasvuihmettä kerrakseen. Nuppuja ja varsia ponkaisee esiin. Pakostakin tuo uusi energia tarttuu ihmisiinkin!

Kevättalven hanget hohtavat valoilmiöitä, kuin viestejä kaukaisilta planeetoilta. Ja tulppaanin kukoistus, kuinka hetkellistä se onkaan. 

Pirteinä pakkaspäivinä pysyy hyvin hereillä aamukahvin voimin. Ja mieli on suorastaan intoa piukkana, kun tutkimisen aiheena on kiinalainen astrologia ja sen hienoudet. Puun vireydellä nostetaan oppimiskäyrää taivaan chitä kohti! 
Kevät on mainiota aikaa tehdä suuria suunnitelmia, sillä vuosi on vasta nupullaan. Kun aloitat jotain näin keväällä, saat aikeittesi, haaveittesi ja tavoitteittesi taustavoimaksi suurimman mahdollisen kasvuenergian. Ja se ei ole ihan vähän se!

torstai 1. maaliskuuta 2018

Italian makuista elämää

Yksi ehdottomista kohokohdista ns. kansainvälisessä ihmissuhteessa on tietysti kumppanin kotimaassa oleskelu, sen kieleen, tapoihin, maisemiin ja ruokiin tutustuminen. Tätä olen tehnyt pikkuhiljaa jo vuodesta 2001, eli olen opetellut välimerellisiä Italian tapoja paljon kauemmin kuin aasialaista fengshuita.

Välillä olen kuulemma "amerikkalaisempi kuin luccalaiset" (sanonta jonka voisi kääntää suomeksi vaikka "jenkimpi kuin stadilaiset") tai "piu napoletano dei napoletani", eli napolilaisiakin jäynempi (tiesitkö, että 90-luvun alussa Napolissa vielä myytiin t-paitoja, joissa oli turvavyön kuva? Niin poliisi ei nähnyt, että olet jättänyt turvavyön oikeasti kiinnittämättä! Tällaisen olisin halunnut hankkia, sitten kun ekan kerran joskus Napoliin pääsen - siitäkin huolimatta, etten omista autoa). 

Luulenpa, että tämä tahtoo sanoa sitä, että sisäiset elämeni Tiikeri ja Lohikäärme pääsevät Italiassa ihan eri tavalla esille kuin Suomen kylmässä kohmeessa. Itse-elementti Ren (Yang Vesi) pääsee tervehtimään toveriaan isoa Välimerta eikä minun tarvitse kylmänarkana miettiä monetko välihousut tänään tarvitaan. Italiassa voi jopa käyttää sandaaleita! Suomessa olen usein joutunut miettimään, että voiko laittaa sukat sandaalien kanssa, kun ilmankaan ei tarkene. Ei ihme, että italialaiset ovat luonnostaan tyylikkäämpiä kun eivät joudu tällaisten asioiden kanssa painimaan! Meillä on Lenita, heillä on ilmasto, joka määrittää tyylin.

Se miksi kirjoitan Italiasta tänään, kun Suomessa on upea aurinkoinen maaliskuu ja pakkasen pauketta ympäri maan, on se, että pian lähestyvät kesälomat. Suomalaisen hartain toive on, että kesällä paistaisi edes aurinko ja lämmintä olisi enemmän kuin jouluna. Siinä onkin tekemistä, että se toteutuisi. Muistaakseni viime kesänä vannoin, että jos taas tulee kylmä kesä, emigroidun koko kesäksi Italiaan. Nyt tarvittaisiin se sammakkoukko kertomaan miten mahtaa käydä.

Italialaisella puolella perhettäni on tähän ratkaisu, mahdollisesti myös sinulle, joka mietit kevään, kesän tai alkusyksyn reissuja etelään. He vuokraavat maaseutumökkiä Toscanan apenniinien vuoristossa upeissa maisemissa niille, jotka suomalaiseen tapaan haluavat nauttia luonnon rauhasta eivätkä halua naapureita liian lähelle. Tuolla mökillä on vietetty lukemattomat pääsiäiset ja grillijuhlat ulkona kirsikankukkien ollessa nupulla, kun Suomessa on ollut... no, tiedät kyllä millainen huhtikuun loskakeli. 

Tältä näyttävät kirsikkapuut maalis-huhtikuun taitteessa Toscanassa. 

Laitan tähän postaukseen kuvia vuosien varrella vietetyistä ihanista hetkistä juuri tällä mökillä, joka on nyt vuokrattavana omaan käyttöön Italiassa, Garfagnanan maisemissa. Mökissä on kaksi makuuhuonetta parisängyllä ja yksi yhden hengen huone, lisäksi olohuoneesta löytyy tarvittaessa levitettävä sohva kahdelle, eli 5 mahtuu leveästi ja 7 vähän ahtaammin majoittumaan. Asunnossa ei ole sellaista nykymukavuutta kuin astianpesukonetta, mutta ei sellaista usealta Suomen kesämökiltäkään löydy.


Maisema mökin puutarhasta läheiseen Ghivizzanon kylään.






Jos kiinnostuit ihan vuokrausmielessä, niin tässä on linkki vuokraussivustolle, josta löytyy sesongin mukaiset hinnat, kuvat ja lisätietoja: Homeaway-vuokraussivustolle

Mieheni hoitaa yhteydenpidon suomeksi, englanniksi, saksaksi tai italiaksi ja minulta voi myös kysyä lisätietoja vapaasti milloin vain. Olemme menossa huhti-toukokuussa laittamaan mökkiä talven jäljiltä kesäkuntoon ja nauttimaan aamupaloista ulkona. Täytyyhän se taas testata, tuo vuoristoilma ja Italian lämpöihme!

Silloin kun tälle mökille itse pääsen käymään, keskityn yleensä olennaiseen. Eli olemiseen, syömiseen ja maisemiin. Toinen vaihtoehto on painella pää kolmantena jalkana auton kanssa lähikyliä ja -kaupunkeja ja etsiä elämyksiä. Tässäkin yinin ja yangin tasapaino on parhaaksi todettu!


Italiassa keskitytään syömään ja kokkaamaan yhdessä. Pihaan voidaan levittää pitkä pöytä ja viettää juhlat tai hörpätä aamukaffet al fresco. Maassa maan tavalla!

Tältä se uljas Garfagnanan vuoristoalueen kesämökki näyttää. Kuten huomaat, ei ole naapureita lähistöllä, vaan voi olla omassa rauhassa ja kuunnella ympäristön äänimaisemaa. Välillä saattaa illan hämäryydessä vilahtaa luonnoneläimiä, kuten villisikoja!






Kesä. Elämän parasta aikaa. Etenkin kun tarkenee ulkona varjossa ilman villasukkia!



Kauniit naiset eivät ehdi rannalle, vaan ovat mökillä siivouspuuhissa. Tätä se käytännössä tarkoittaa, kun Italian mökki otetaan talviteloilta taas kesäksi käyttöön. Me mennään siivoamaan, tuletko sinä kenties nauttimaan lomasta?


Välillä olen tehnyt mökillä myös töitä, kuten valmistellut kurssimateriaalia. Tai sitten olen ihaillut maisemia viinilasillisen kanssa. Jos iskee viileämpi päivä, sisätilat saadaan lämpimiksi kahdella valurautakamiinalla ja ilmalämpöpumpuilla. Ja auttaa se viinikin...
Toscanassa kun ollaan, niin pienen ajomatkan päästä löytyy vaikka mitä, kuten Pisa, Lucca, Siena ja muut kulttuurikaupungit. Tämä elämyksellinen "riippusilta" on vain n. 45 minuutin ajomatkan päässä, kun lähdetään syvemmälle vuoristoon. Oma tai vuokra-auto on ihan välttämätön näillä reissuilla.  

Tässä kuvassa on eräs fengshuin tärkeimmistä säännöistä havainnollistettu käytäntöön. Arvaatko mikä? No tietysti yinin ja yangin tasapaino! Yang-miehet ahkeroivat kun yin-naiset keskittyvät lataamaan akkujaan aurinkoenergialla. Huomaa myös ero miesten ja naisten vaatetuksessa, yin on viileää ja kaipaa lämmintä, kun taas yang on itsessään kuumaa ja kaipaa viilennystä. Ihan oikean elämän fengshui-logiikkaa!